Lähdimme luokkamme kanssa Rukalle 3.4 ja pois tulimme 5.4. Yövyimme reissumme aikana Ajakka nimisessä paikassa, paikka oli ilmeisesti vanha koulu, mutta se oli muokattu hyvin majoitustarpeisiin sopivaksi. Sieltä löytyi myös ranta sauna, joka oli selvinnyt sodasta.
Ohjelmamme sisälsi maanantaina porotilavierailun ja yritysesittelyn. Porotilavierailun teimme Palosaaren Porotilalla, jossa pääsimme ajamaan poroilla, ruokkimaan niitä ja syömään poromakkaraa. Saimme sieltä myös poroajokortit.
Yritysesittelymme oli Ruka Adventuresissa, jossa yrityksen omistaja perehtyi yrityksen toimintaan ja millaista työ on.
Iltaohjelmassa minä pidin opetustuokion rinkan pakkauksesta ja pääsimme kokeilemaan hankipilatesta järvenjäällä ja sytyttämään tonnikalapurkkeja tuleen.
Tiistai oli minun osaltani mielenkiintoinen päivä, sillä pääsimme lumikenkäilemään. Olin mukana reitin suunnittelussa ja itse vaelluksen vetämisessä. Minun hommani oli tulla hitaimpien mukana ja tsempata heidät perille asti. Meitä oli kolmisenkymmentä, joten joukkoon mahtuu myös ihmisiä, jotka eivät nauti lumikenkäilystä ja joille se on todella fyysisesti haastavaa. Siksipä reissu osoittautui minulle henkisesti haastavaksi ja totesinkin reissun lopussa, että olisipa isä ollut vaelluskaverinani.
Reitti meni Valtavaaran päältä, kiertäen kaikki huiput. Tauolle poikkesimme huipulta ja kävimme kodalla paistamassa makkaraa. Osa meistä palasi tämän jälkeen huipulle, mutta osa meni alempaa (helpompaa) reittiä pitkin seuraavalle laavulle, jossa porukat kohtasivat.
Reitille tuli mittaa n.5km ja korkeusvaihteluja oli huimasti, siksipä reitti oli haastava varsinkin aloittelijoille. Paikoittain reitti oli niin jyrkkä, että kulkua helpottamaan oli asetettu köysiä.
Maisemat reitin huippukohdista olivat palkitsevat.
Lähdimme kuvan ylälaitaan merkitystä violetista pisteestä ja etenimme punaiselta reitiltä hieman poiketen kodalle syömään. Kota on merkitty reitin keskelle violetilla pisteellä. Ruokatauolta jakauduimme kahtia, jolloin osa meistä jatkoi vaaran päältä laavulle ja osa meni laavulle vaaran kiertäen. Siitä jatkoimme yhdessä bussille, joka sijaitsi alalaidassa olevan violetin pisteen kohdalla.
Lumikenkäilyn jälkeen kävimme jälleen yhdellä yritysesittelyllä, joka tälläkertaa kohdistui Rukan kyläpäälikön luokse.
Iltaohjelmassa meillä oli taas muutama opetustuokio, jotka käsittelivät tällä kertaa nuotion sytyttämistä ja nokipannukahvin keittoa. Opetustuokioiden jälkeen leikimme myös hieman ennen saunaa.
Keskiviikkona lähdimme aamusta kahdeksan aikaan suuntaamaan kohti Basecamp nimisen paikan yritysesittelyä. Sen jälkeen hyppäsimme takaisin linja-autoon ja suuntasimme Raatteentielle talvisota museoon nimeltä Ratteenportti.
Kuvassa on niin Neuvostoliittolaisten sotilaiden, kuin Suomalaistenkin käyttämiä aseita sodan aikana.
Kuvassa on Suomalaisen sotilaan varustusta
Saimme museossa yksityiskierroksen, sillä museo ei ole auki yksittäisille asiakkaille talvisaikaan. Ensin meille näytettiin noin 15 minuutin mittainen filmi, jonka jälkeen paikan omistaja piti meille toista tuntia kestävän kierroksen museossa. Siellä oli muunmuassa pakastimessa ase ja käsikranaatti, jotta pääsimme kokeilemaan miten kylmä niitä on ollut pidellä kädessä sodan aikaan. Olin todella vaikuttunut paikasta ja opin paljon uutta. Voisin jopa sanoa sen olleen minulle mukavin osa reissusta. Opastetun kierroksen lopuksi saimme kaikki ilmaiset suklaalevyt matkaan, käsintehtyä suklaata tietenkin ja todella maukasta!
Kotona Kajaanissa olimme hieman ennen neljää iltapäivällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti