Lomavaaran autiotuvalle

Lomavaaran autiotupa on entisen Oulun ja Lapin lääninrajan 

tuntumassa UKK-reitin varrella. 

Tupa on aiemmin paikalla sijainneen savottakämpän 

saunana toiminut hirsitupa.

https://www.luontoon.fi/lomavaaraautiotupa

Kesä oli tullut ja sitä myötä myös kova halu

lähteä tutkimaan minulle uusia vielä käymättömiä autiotupia.

Kohteeksi valitsin Syötteen kansallispuiston

pohjoiskärjessä olevan Lomavaaran autiotuvan.

Lomavaaran autiotupa on Syötteen kansallispuiston toiseksi

pohjois autiotupa. Hoikkalammen autiotupa on

pohjoisin ja siellä olin käynyt jo useampaan kertaan.

Molemmat autiotuvat ovat UKK-reitin varrella. Tosin

Hoikkalammelle pitää pikkuisen poiketa sivulle, mutta

löytyy kyllä reittimerkintöjen avulla. Lomavaaran autiotuvalle

saavutaan ihan UKK-reittiä kulkemalla.

Itse ajelin reitille Pudasjärven Kouvan kylän ohi ajamalla ja 

kylän jälkeen käännyin sivakkaojantielle. Kuulostaa isoltakin tieltä,

mutta on tosiasiassa soratie, josta käännyin sitten kohti Lomavaaran 

kämppää. Tie ei ollut hyvä, mutta kuitenkin

ajettavissa vähän korkeammalla maavaralla

olevalla autolla. Auton jätin aukealle, josta ei

enää pystynyt ajamaan eteenpäin.

Koordinaatit auton jättöpaikasta:

lat:65⁰51.5589’

lon:27⁰42.9191’

Videolta voi tutkia paikkaa ja miettiä

voiko omalla autolla sinne ajella. 

Siitä sitten aika leveää uraa eteenpäin ja sitten tarkkana!

Reitti nimittäin lähtee vasemmalle ja itsekin

meinasin reitistä painaa ohi. Reittimerkit jää

piiloon ja saa olla tarkkana.

Sitten alkoikin mukava nousu- siinä heti alkuun

syke nousuun :)

Reitti oli mukavan vaihteleva ja tuota kautta

kuljettuna vajaat 3 km pitkä. Pohjoispuolelta kuljettuna

tien varresta kuljettuna matka tuvalle on noin 

2.5-kertainen  (arvio).

Välillä ylitetään vanha lääninraja ja tullaan

Posion kunnan puolelle. 

 

Autiotupa olikin positiivinen yllätys, eli hyväkuntoinen

ja viihtyisä. 

Kamina ja hormi olivat verrattain

uusia, tai ainakin siltä näyttivät. 

Tuvan takana on 

Lomalampi, jonka rannalla minäkin viihdyin kun

ilta tuli. Kalaakin siitä olisi voinut saada, mutta

kalavehkeet eivät tällä kertaa tulleet mukaan.

Lammen vesirajaan pääsee kävelemään vaikka

lampi on suon keskellä. Lammesta voi ottaa pesuvesiä, mutta

juontivedeksi en itse sitä ottanut. Sen verran oli humuspitoista.

Tulipaikka on rinteessä ylempänä liiterin ja huussin 

vieressä. Autiotupahan on lomavaaran ja Virsuvaaran

välissä, Lomavaaran kyljessä.

Ilta-aurinko valaisi mukavasti Virsuvaaran puita

kun illastin nuotiopaikalla.

Kulkijoita tuvalla oli käynyt harvakseltaan.

Eli käyttöaste on harvempaa ja pienempää

kuin Syötteen kansallispuiston eteläpäässä

olevilla tuvilla.

Hyttysten vähyys kuitenkin yllätti, sillä olin 

varautunut siihen, että niitä on paljon. Reitillä

kulkiessa ei myrkkyjä tarvinnut vaikka 

välillä oli kosteampiakin paikkoja. Illalla

nuotiopaikalla oli sääsket haittana siihen asti kun

oli kunnon tulet saanut nuotioon.

Lomavaaran autiotupa oli sen verran hieno paikka,

että kyllä siellä uudestaan tulee käytyä.

 

Kesäkauden avaus Makkaraniemessä

Mamanasalo ja Makkaraniemi

Jo monena vuotena olemme käyneet avaamassa

kesäretkeilykautta Oulujärven Manamasalossa

ja siellä nimenomaan Makkaraniemessä.

Makkaraniemi on nimensä mukainen-niemi salmessa.

Jo monena vuonna on meitä ilmat suosineet, kuten

nytkin. Ja aina on ollut jääkiekon MM-kilpailut

menossa...

Savuimme perjantai-iltana Manamasalon leirintäalueen

portille, johon auton jätimme. Tavarat pakattiin

rauhassa ja oli lämmintä. Taisi olla noin +20 astetta,

kun siitä taipaleelle lähdettiin.

Makkaraniemeen pääsee kahtakin reittiä, mutta me

valitsimme sen kauniimman reitin. Kävelimme pohjoispuolta

pitkin. Sillä polulla on hienot näköalat järvelle ja välillä

ollaan aika korkealla, kun eroosio on syönyt harjua.

Joku vuosi sitten oli vielä järven pohjoispuolella

(ison selän puolella)

jäätä kun uimme sulana olevalla Kaaresjärvessä joka

on osa Oulujärveä.

Matka ei ollut pitkä itse Makkaraniemeen (3,6 km) ja meni

nopeasti.

 Olimme varustautuneet kolmella majoitteella reissuun.

Mukana meillä oli Haltin 3-hengen teltta, yhden hengen

tunnelliteltta ja laavuteltan olimme ottaneet

mukaan varusteita varten. Eihän näitä pidemmälle

reissulle viitsisi noin montaa kuljettaa, mutta

kun matka oli lyhyt, niin silloin mentiin näillä.

Perille kun päästiin ihasteltiin ilta-aurinkoa hetken ja

aloitettiin leirin teko. Oli meillä suunnitelmissa käydä

uimassakin vielä illan päälle, mutta aikaa kuitenkin kului

leirin tekoon ja se sitten jätettiin käymättä.Ilta kului mukavasti

ruokaillessa ja seuratessa luonnon tapahtumia. Tuossa paikassa

ei tarvitse yksin kulkiessaankaan olla yksin, 

sillä siellä on vilkasta lintujen liikettä.

Aamulla minä taisin herätä ensimmäisenä...kuumuuteen.

Aurinko paistoi kuumasti ja kuumensi teltankin niin, että

päätin nousta ylös. Sakke ja Miikkakin nousivat pian

ja sitten otettiin se talviturkki pois. Kylmäähän se Oulujärven vesi

on vielä toukokuussa! Aamupalat syötiin ja suunniteltiin kalastusta.

Leiripaikan edessä on sopiva syvänne, josta olemme

aiempinä vuosina saaneet hyvin haukea. Muutama tunti kalasteltiin

ja tällä kertaa ei ollut hauki syönnillään vaan saimme vain yhden hauen.

Ruuan teimme Makkaraniemen takkatuvalla.

 Sen jälkeen Sakke ja Miikka lähtivät käväisemään autolla

hakemaan sinne unohtunutta virvoitusjuomapulloa.

Minä taasen istuin ihan niemen kärkeen ja seurailin lintujen puuhia.

Ja järvikin oli tyyntynyt melkein rasvatyyneksi. Voi että oli

hyvä olla ihan ja vaan katsella ja olla.!!

Ilta-aurinko oli kyllä mykistävä!

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jo tuulisempi päivä.

Heti noustuani irroitin tarpin laavuteltan päältä,

ja vähän ihmettelin kun ei ollut lähtenyt siinä tuulessa lentoon.

Sitten taas aamutoimet ja alkoikin jo leirin purku ja lähtö takaisin

Hyvin kului viikonloppu ja sää oli jälleen kerran

erittäin suosiollinen.