Lumikenkäkauden avaus

Villenpirtti autiotupa, 

tuvan koordinaatit: Euref-Fin (~ WGS84)

 lat: 65° 36.3598' lon: 26° 50.5978' 

 ETRS-TM35FIN: N: 7276003 E: 492778

Soininsuon pohjoiskärjessä suojelualueen
rajan tuntumassa. 

Lähiseudulla sijainneen Saunamaan
savottakämpän saunana toiminut, 

1970-luvulla paikalle siirretty ja
syksyllä 2003 peruskorjattu hirsitupa.

Lauantaina 10.12.2016 iltapäivällä lähdimme

kohti Pudasjärven livolla olevaa Villenpirttiä.

Etukäteen meillä ei ollut muuta tietoa paikasta

kuin se, mitä olimme internetistä saaneet irti. Eli aika

vähäisen.

Etukäteen emme myöskään tieneet kohteeseen

menevän jotoksen tilannetta, eli oliko siellä käyty, oliko

uraa tms.

Mutta eihän se haitannut.

Olimme aloittamassa talven lumikenkäilyä, eikä

haitannut vaikka joutuisimme umpisella 

menemäänkin.

Alkumatkasta olikin hyvää uraa vedellä ahkiota perästä,

mutta ennen puolta väliä alkoi sitten umpisella kävely.

Heti alkumatkasta oltiin jo otsalamppujen varassa,

sillä eihän valoisan aikaa ollut kuin vajaat 6 tuntia.

Sekin antoi taas sen oman mielekkyyden vaellukselle,

sillä olemme aina tykänneet vaeltaa pimeässä

otsalamppujen varassa ja vielä (kuten nyt) kuutamossa.

Perillä!

Aikaa kului matkan tekoon vähän yli kaksi tuntia, ja

alkoi kämpän lämmityspuuhat.

Pakkasta oli yli kymmenen astetta ja

oli kiristymään päin.

Harmittavasti oli jokin rikkonut kaminan luukun lasin, 

ja jouduimme tekemään "virityksen" luukulle.

Alussa Saralla oli kylmä, mutta onneksi tupa

lämpesi nopeasti.

Teimme riistakäristystä nyt poikkeuksellisesti sisällä

kaminan päällä.

Sara toimi kokkina, kun minä lähdin ulos

tulien tekoon ja polttopuiden tekoon yötä varten.

Nuotiolla vietettiin pitkä aika kiristyvässä pakkasessa.

Aamu valkeni kuulakkaana ja pakkasasteita oli

hankala arvioida.

Sen kuitenkin aavistimme, että oli kiristynyt.

Autolla totesimme asteita olevan -22 astetta.

Kuten ennenkin paluumatka autolle meni nopeammin

kuin menomatka kämpälle.

Nuotipaikka

Liiteri ja ulkowc

Itse autiotupa, jossa on myös kylmä iso eteistila.

Paluumatkalla autolle oli todella kaunis pakkaskeli,

sillä aurinko paistoi todella komeasti.

Yö Taimenmutkan kämpällä

Taimenmutka autiotupa, tuvan koordinaatit: 

Euref-Fin (~ WGS84) lat: 65° 31.0317' 

lon: 27° 40.4990'  ETRS-TM35FIN: N: 7266264 E: 531212

Noin 10 km Iso-Syötteeltä etelään Naamanganjoen itärannalla. 

Hirsitupa, lähialueella sijainneen 

Pärjän savottakämpän entinen hevosvaljashuone.

Lauantaipäivä 8, lokakuuta ja lauantaipäivä.

Mietin mihin  päästään nollamaan ajatuksia.

Vaihtoehtona oli taivakoskella oleva Vaara.Salmisen autiotupa,

jossa olin viettänyt todella mahtavia hetkiä. Eikä

siellä yleensä ollut ruuhkaa sen paikan takia.

Mutta nyt siellä oli pakettiauto parkissa, eli siirryin vaihtoehto kakkoseen

Taimenmutkan autiotuvalle. Olimme Saran ja Saken kanssa yrittäneet kahteen kertaan

päästä yöpymään tuvalle, siinä onnistumatta.

Nythän se onnistui- eli tuvalla ei ollut ketään ja pääsin siellä

yön yli.

Näätämöjoen rannalla oleva kämppä on käymisen arvoinen. Joessa on todennäköiseti 

myös hauen lisäksi arvokalaa, sen verran puhdasta on joen vesi. Kämppä on hyvällä 

paikalla ja minullakin uni maistui todella pitkään :)

 

Kupson kutsu

Kävimme tänään isän kanssa kiertämässä kupson kutsun, 

joka sijaitsee Pudasjärven kaupungissa Jaurakkajärvellä.

Reissun idea lähti artikkelista, johon törmäsimme netissä. 

Artikkeliin pääsee tästä.

Aamulla lähdimme puoli yhdentoista aikaan ajamaan, maukkaan ruoan päätteeksi. 

Matkaa kertyi noin 100km kotoa perille. 

Ilma oli mitä mainioin auringon paistaessa ja 

lämpötilakin kohosi jopa kymmeneen asteeseen.

Automatka sujui mukavasti ja perillä vaihdoimme 

vain vaelluskamppeet niskaan ja suuntasimme reitille. 

Reitin lähtöpisteessä oli merkitty etäisyydet, 

kuinka pitkästi matkaa oli lumoukselle, keitaalle ja elämykselle.

Elämys oli 2.6km päässä lähtöpisteesta ja matka sinne oli helppo kävellä. 

Elämykseltä löytyi kaikeksi yllätykseksemme sauna, huussi, 

 laavu ja virtaava puro, josta saimme raikasta vettä. 

Matka oli vasta alussaan, mutta nautimme täysin rinnoin 

näin harvinaisesta pysähdyspaikasta. 

Aiemmin kun ei ole tullut saunaa reitin varrella vastaan.

 Suunnitelmiakin tuli, että saunaa pitää ehdottomasti jatkossa käydä testaamassa.

Elämykseltä matka jatkui pienen tauon jälkeen lumoukselle, 

joka sijaitsi Jaurakkavaaran päällä. 

Matka lumoukselle ei ollut yhtä helppo kulkea kuin alku pätkä, 

sillä se oli jyrkkää nousua kodalle saakka. 

Metsä oli koko tämän matkan vanhaa, 

joten se helpotti kipuamista ja kohta olimmekin jo lumouksella. 

Periltä löytyi kota, huussi ja uskomattoman hienon näköalan omaava näköalatasanne. 

Huhu kuuluu, että jopa itse Tarja Halonen olisi 

käynyt Lumouksella. 

Siellä söimme hieman eväitä ja isä joi matkan ensimmäisen kahvikuppinsa. 

Taisimmepa sieltä löytää myös yhden geokätkönkin,

Lumoukselta suuntasimme lopulta keitaalle, 

joka sijaitsi hieman yli matkan puolivälin. 

Alkumatka tästäkin pätkästä oli jyrkkää nousua,

 vaikka isä kerkesikin jo lumouksella iloita siitä, että eiköhän nouset ole jo noustu. 

No ei aivan. Keidas sijaitsi aivan vaaran alla, pienen lammen rannassa.

 Keitaalta löytyi hieno laavu ja käymälä kuten kummastakin aiemmasta kohteesta 

Tässä taukomme oli kuitenkin hieman kahta aiempaa lyhyempi 

ja suuntasimmekin aikapian nokkamme kohti autoa.

Tästä alkoikin sitten matkan tylsin osuus, 

sillä kaikki suuremman nähtävyydet oli ohitettu ja 

metsäkin muuttui suurimmaksi osaksi sekametsäksi. 

Matkaa keitaalta autolle oli arviomme mukaan hieman alle neljä kilometriä.

Matkan aikana nautimme paljon marjoja, etenkin puolukoita, 

sillä siellä niitä oli aivan uskomattoman paljon. 

Maistelimme matkan varrella myös erikoisempaa marjaa,

 joka paljastui todella epäielyttävän makuiseksi. 

Aluksi luulimme, että marja olisi karpalo. 

Mutta jo mausta saimme selville sen, että marja ei todellakaan ollut karpalo. 

Jäimme pohtimaan asiaa ja kotona marja paljastui ruohokanukaksi.

Reitti oli hieman odotettua rankempi, mutta todellakin sen arvoinen. 

Emme kiertäneet reittiä suositeltuun kiertosuuntaan vaan nurin kurin. 

Jos olisimme kiertäneet reitin suositeltuun suuntaan, 

olisi se mielestämme voinut olla hieman helpompi 

sillä nouset eivät olisi olleet siihen suuntaan yhtä raskaita. 

Olimme myös siinä mielessä tyytyväisiä kiertosuuntaamme, 

että ns. matkan tylsä osuus osui loppumatkalle, 

oten jaksoimme nauttia alkumatkasta vielä hienoista näkaloista.

Reissu oli kaiken kaikkiaan todella hieno ja suhteellisen väsyttävä. 

Matka oli kaikkineen noin kymmenen kilometrin mittainen 

ja aivan sopiva siis päiväreissuun. 

Puhuimme kuitenkin, että ehkä emme kiertäisi reittiä

 kokonaisuudessaan uudestaan vaan saattaisimme 

pistäytyä lumouksella tai elämyksellä. 

Keidas kuitenkin jäisi tälläisella reissulla pois laskuista.

Järvien Polku

Järvien polku 21 km 

Hossan retkeilyalue

reittimerkintä on punainen.

Lähtöpaikka Huosivirta

Reitti: Huosivirta-Saarihoilua-Valkeisen tie-Kokalmus-Lipposensalmi-

Lounatkoski tai Jatkonvaara-Huosivirta.

Palvelut: Reitin varrella on mm. Ala-Valkeisen autiotupa, neljä laavua, 

kuusi tulentekopaikkaa, Jatkonjärven telttailualue.

Nähtävää: porotalleja, pororysä sekä Lounatkoskella koski, mylly ja

uittorakenteita.

Perjantaina 9.9.2016 klo 16.00 suuntasimme Oulusta 

auton nokan kohti Hossa retkeilyaluetta. Ensi vuonna (2017) 

kansallispuiston statuksen saavasta retkeilyalueesta oli 

tullut suosittu, ja mekin halusimme vaeltaa muuallakin kuin

Julma Ölkyllä. Tutkittuamme paikan mahdollisuuksia

valitsimme "valmiin reitin", eli Järvien polun. Internet ilmoittaa

reitin pituudeksi 19,7 km ja osa sivustoista 20,0 km. Paikan

päällä oli sitten kylteissä 21 km, joka meidän mielestämme

oli lähellä totuutta.

Syksy tuo mukanaan myös nopeasti hämärtyvän illan. Sen totesimme, 

kun saavuimme Ala-Valkeisen autiotuvalle, joka onneksemme

oli tyhjä. Olimme valinneet juuri kiertosuunnaksi lännen

kautta, että pääsisimme yöksi lyhyen lämmittelyvaelluksen jälkeen

tupaan yöpymään. Olimme varustautuneet myös yöpymään ulkona, 

mutta siihen ei tällä kertaa ollut tarvetta.

Jo ensimmäiset kilometrit osoittivat mistä johtui retkeilyreitin

nimi. Menimme ennen autiotupaa Iso-Valkeisen, sekä Keski-Valkeisen

vierestä. Maisemat olivat kauniit ja polku hyvä kulkea, myös hämärtyvässä

illassa.

Juuri ennen kuin ilta pimeni lopullisesti yöksi pääsimme tuvalle,

ja totesimme, että pääsemme yöpymään siinä yön yli.

Ilta kuluikin makkaran paistossa ja nuotiota katsoen.

Illalla olimme jo nähneet häivähdyksen Ala-Valkeisesta, mutta

aamulla näimme sen jo auringon valossa.

Nuotiopaikan vieressä oli puro, jonka vesi oli uskomattoman

puhdasta. Eikä se ollutkaan ihme, sillä kaikista alueen vesistöistä

voi kalastaa kirjolohta.

Tulimme muutenkin huomaamaan, että alueen kaikkien järvien

vesi oli juotavaa ja puhdasta.

Ala-Valkeisen autiotupa

Näkymä puuliiterin takaa järveä kohti

Nukuimme pitkään, ja nautittuamme  pannullisen nokipannukahvia,

(puolen päivän jälkeen) nostimme rinkat selkään ja lähdimme

matkalle.

Hoiluansärkällä kulkiessa oli molemmin puolen vesistöt ja 

maisemat kauniit. Polku oli todella helppokulkuinen.

Kokalmuksesta löytyi kauniita uimarantoja, ja jos olisimme

olleet kesäaikaan liikkeellä olisimme uineet.

Kun pääsimme Lounajan nuotiopaikalle olikin jo ruoka-aika.

Ruuaksi olimme varanneet ranskalaisia ja lihapyöryköitä, joita

paistoimme pannussa runsaassa valkosipulivoissa.

Olikin nälkäiselle tosi hyvää ja juomavettähän ei tarvinnut kaukaa

hakea.

Parin tunnin tauko vajaan 20 asteen lämmössä ja auringonpaisteessa

teki terää ennen matkan jatkamista. Matkaa oli jäljellä

vielä noin 10km.

Myrsky oli tehnyt tuhoajaan välillä aika paljonkin, ja 

kaatanut puita juurineen. Jokunen iso kelo oli kuitenkin säilynyt 

vaikka olikin vähän lyhentynyt.

Reittihuolto oli kuitenkin pelanut hyvin, sillä poluilla

olivat raivaustyöt tehty hyvin.

Iso Tolosenvirran vuokrakämpän jälkeen olikin

pettymys suuri, sillä reitti alkoikin seurata soratietä...ja sitä riitti...

kunnes se muuttui asfalttitieksi. Ei mieltä ylentänyt, vaikka 

pääsimme välillä heteestä täyttämään juomapullot.

Huosiusjärven rannalla olevalla harjulla pääsimme taas

oikealle polulle ja pääsimme pois autoteiltä. Loppumatka olikin

sitten monipuolista, sillä viimeiset kilometrit olivat todella mäkisiä. Kun

alkoi hämärtämään, niin jalkoihin sai katsoa todella tarkasti että erotti

maasta kaikki kivet ja puun juuret.

Reitti oli mukava, pois lukien autotieosuus. Sitä välttäkseen kannattaa

reitin se osuus jättää kävelemättä, sillä ajotiellä ei ollut paljon näkemistä

Sen välttäkseeen kannattaa mennä Jatkonvaaran kautta, ja uskon

(vahvasti), että ainakin siellä on paljon näkemistä.

Vesi on uskomattoman puhdasta, eikä retkeillessä tarvitse kantaa 

litratolkulla nestettä mukana, sillä täyttöpaikkoja löytyy runsaasti.

Hieno paikka, ja suosittelen retkeilyä alueella:)