Hae tästä blogista

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Posion Karitunturin Ahmatuvalla


Karitunturi Ahmatupa, tuvan koordinaatit: Euref-Fin (~ WGS84) lat: 66° 09.3832' lon: 28° 17.1332'  ETRS-TM35FIN: N: 7337936 E: 557986
Kaksiosainen autiotupa, jossa terassilla kaasulevyllä varustettu keittonurkkaus. Pieni puro ja lähde lähiympäristössä. Tuvalle johtaa erillinen polku Karitunturi - Riisitunturi -reitiltä noin 0,5 km





Riistunturin kauniit ja kutsuvat tykkylumiset puut ja hiihtoloman ajankohta oli vaellusretkelle lähtökohtana. Riistunturista olevat valokuvat, esite (yllä) ja paikan maagisuus ja luonnon rauha kutsuivat. Melko pitkään oli Riisitunturi se ainoa vaihtoehtopaikka, mutta sitten retken ajankohta vaihtoi määränpään. Epäilimme, että perillä autiotuvalla olisi isolla varmuudella muitakin. Siispä tutkimme muitakin alueen vaihtoehtoja, ja houkuttelevin oli ehdottomasti Karituntureiden alue. Siellä Ison Karitunturin kupeessa on autiotupa Ahmatupa, jossa on kaksikin tupaa. Aiemmin toinen puoli oli varaustupana, mutta onneksi molemmat tuvat ovat nyt kaikkien käytössä. Sinnehän mahtuu nyt majoittumaan 4+6 henkilöä.



Siispä liikenteeseen ja lumikengillä tietenkin Iloiset kasvot 
Kaikki yöpymistarvikkeet kuten makuupussit ja retkialustat pakkasimme ahkioon. Sinne laitoimme myös varalta otetun teltan, sillä olihan hiihtoloma. Matkaa oli retkikartalla mitatut 7km, mutta ettei reissu olisi ihan reiteillä kulkua, poikkesimme “umpisille” vähäksi aikaa. Se jatkoi matkaamme kilometrillä ja mahtavalla kokemuksella. Koskemattomat luonnonvalkoiset hanget ja tyykkylumiset puut olivat siellä vielä mykistävämpiä. Ilma oli muutaman asteen pakkasen puolella, eli ihan oivallinen lumikenkäilyyn.




Pieniä purtavia nautittiin välillä-tupla suklaa on oivallinen energian tuoja näillä reissuilla! Ainoa miinus on pakkasilma+tupla= jäässä oleva suklaa Sitä saa syödä puukolla palastelemalla. Mutta sekään ei haitannut.



MItä ylemmäs pääsimme kohti kohdettamme alkoivat esitteenkin lupaukset realisoitua. Maisema oli mykistävä.
…ja hiljainen, ei moottorien ääniä !



Sitten se oli siinä metsän siimeksessä Tervetuloa-kyltti !





Pääsimme rauhoittumaan ruokapuuhiin ja illan viettoon.



Hyvin nukutun yön jälkeen ilma oli edelleen hieno tuuleton ja muutaman pakkasasteen talvikeli.

Vieraskirjaan nimi ja lähtövalmisteluihin.



Lumikengät odottivat jo tuvan kuistilla-sitten paluumatkalle.
Ikävähän tätä paikkaa tuli



Paluumatka meni tosi nopeasti ja välillä tietenkin pysähdyttiin laavulle
makkaranpaistoon.