Hae tästä blogista

torstai 10. syyskuuta 2015

Toipilas ja joutilas miettii

Niin se vaan leikkauksestakin aikaa on puolitoista viikkoa kulunut ja kivut alkaa vähenemään. Pilleriukkona on pystytty jo "evästä" vähentämään. Nasta tai piikki tai mikä lie raudoitusjuttu onkin-ranteessa vielä illalla kipuilee, mutta siitä kyllä selvitään.




















Päiväkävelykin jo onnistuu (ilman, että tarvii taksia välillä tilata :) )
Onneksi on Netflix-ei muuten kyllä aika kuluisi. Niitä sarjoja katsellessa ja välillä tietokone pöydälle ja työjuttuja läpi. Nyt piti jo tilata töistäkin vähän töitä kotiin- että pystyy työkaveria auttamaan työtaakassansa.
Ystävällä, joka on kyllä jonkin verran nuorempi kuin minä, on tilanne jossa fysiikka ei kestä enää kirvesmiehen töitä. Kova ay-jyrä, jonka luonne sotii sitä vastaan, että lähtisi työnjohtokoulutukseen. Samaa henkistä taistoa ollaan muutaman tutunkin kanssa aikoinaan painittu ja yötkin mietitty. Kuitenkin meitä on ainakin neljä aikoinaan sen päätöksen tehneet ja uskoakseni ei kukaan meistä ole sitä katunut. Jos fysiikka ei kestä, niin sitten se ei piru vie kestä. Toki, että saa sen B-lääkärintodistuksen läpi ja jonkun eläkeyhtiön maksamaan, ei ole niin yksiselitteinen asia. Se mitä lääkäri näkee pöydän ääressä, ei ole näköjään sama mitä näkevät vakutusyhtiössä. Näitä "kohtaloita" on meidän tässä hyvinvointivaltiossa paljon.
Ja näyttää siltä, että ei taida asiat ainakaan paljon parantua. Yhteiskuntasopimus hylättiin ja kun hallitus löi kylmät päätökset ja lukemat pöytään, niin Suomi heräsi ja ay-väki säikähti. Ollaan sitten siinä "Eikäkun"-tilanteessa-tilanteessa jossa yritetään ottaa takapakkia. Ongelmana on, että kuka antaa periksi siinä kasvoja menettämättä. Pelkonahan on, että ollaan kohta Kreikka-tilanteessa. Kun uutisia jonkin aikaa sitten katsoessa siunailtiin kreikkalaisten "laiskuutta" ja jääräpäisyyttä- se voi kohta olla realisimia täälläkin.


Syödäänkö täällä kohta silakkaa ?