Hae tästä blogista

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

RIISIN RIETAS

RIISIN RIETAS
N66° 12.943' E28° 35.171'

Riisitunturin pisin päiväreitti 
kulkee tunturihuippujen, 
rinnesoiden ja metsien kautta. 
Riettaalla on useita taukopaikkoja evästelyä varten.

Lähtöpiste 
Riisitunturin lähtöpiste puiston rajalla.
Pysäköintialueella tilaa kymmenille 
henkilöautoille ja muutamalle linja-autolle.

Retkeilyrakenteet 
Opastuskatos ja portti pysäköintialueen vieressä, 
jossa myös kuivakäymälä. Matkalla pitkoksia ja ylikulkusiltoja. 
Riisitunturin autiotupa, jossa tulentekopaikka, 
puuvaja ja käymälä.

Reittiselostus 
Reittimerkintä: 
vihreät maalimerkit tolpissa.

Riisin rietas on asettava haastavampi reitti. 
Se polveilee Riisitunturin vaara- ja tunturialueella 
ja tarjoaa hienoja näkymiä koillismaalaiseen
 järvi- ja metsämaisemiin.

Huomioitavaa 
Kulkusuunta myötäpäivään.



Lauantaina 2.9.2017 aamulla käynnistin
autoa Oulussa ja suunnistin aikaisin auton 
keulan kohti Posiota ja Riistunturin
kansallispuistoa.
Aiemmin olimme käyneet Karitunturilla
lumikengillä hienon tykkylumen aikaan, ja
olin jo pitempään haaveillut käydä 
vaeltamassa Riisitunturilla.


Noin yhdentoista aikaan olin perillä...
ja oli jokin muukin saapunut
paikalle. Ilma oli optimaallinen
vaellukselle ja sen tähden varmaan muutkin olivat
lähteneet liikkeelle.


Polku lähtikin nousemaan suoraan riisitunturin 
päälle, mutta nousu oli kuitenkin maltillinen.
Eli heti riettaan alussa pääsin ihastelemaan
näkymiä Riistuntunturilta, ja kyllähän
sieltä näkikin :)



Reitti oli todella hyvä ja pidetty kunnossa, sillä
kosteimmat paikat oli sorastettu.



Tunturin päältä olikin pitkä lasku kohti
uudensuon lammen laavua.





Riisijoen taisin ylittää muutaman kerran ja 
vesi näytti juontikelpoiselta.



Laavulla oli perhe ruokailemassa ja oli menossa
yöpymään seuraavalle laavulle.
Vanhemmat olivat himovaeltajia ja 
olivat ottaneet myös tällä kertaa jälkikasvun 
mukaan.





Soilon laavu on ennen Riistunturin autiotupaa.



Autiotuvalla oli kovasti porukkaa, sillä
lyhyempi reitti Riisin rääpäsy kiertää tuvan kautta.







Alkumatkalla säikähdin, että joudunko noin 
suuressa porukassa vaeltamaan, mutta Riistunturin
päältä reitti jakaantuu kahteen suntaan. 
Toisesta polusta mennään Riisin Riettaalle, joka on pidempi
ja toisesta polusta rääpäsylle, joka on
vähän päällle 4km. 
Onneksi ne perheelliset kiersivät sen lyhyemmän reitin.
Rietas oli mukava ja vaihteleva reissu. Jo pienen riisitunturin
päällä oli todella hienot näkymät ja tuli pikkuisen
mieleen Tunturi-Lapin vaellukset.
Kannattaa ehdottomasti kiertää pidempi reissu,
niin ei ole niin paljon kanssakiertäjiä.
Toki lyhyt reissu antaa varmaan mukavat 
"maistijaiset" paikasta.
Juomavettä löytyy luonnosta-ainakin silmämääräisesti 
arvioituna.
Paikka jäi mietityttämään myös lumikenkäilyn
osalta...on varmaan hieno paikka
siihenkin. Jospa niiden ja ahkion kanssa joskus myös
paikan päällle, mutta onko sitä väkeä myös 
silloinkin?



Iirinki

 IIRINKI

Reitin lähtöpisteet
N65° 47.498' E29° 39.085'
 Iiringille pääsee alueen länsipuolelta 
Hiltusentien pysäköintialueelta.
Merkitty reitti

Iirinki, 9 km, on pääosin helppo, 
mutta osin vaativakin ympyräreitti Iivaaran 
vaaramaisemissa. 
Reitti on merkitty puisin paaluin, joissa on 
vihreät heijastinnauhat. 
Reitti lähtee Hiltusentien varrelta olevalta pysäköintalueelta 
ja reitin varrella on näköalapaikka,
 Iivaaran tulentekopaikka sekä Näätälammen autiotupa.
 Lähtö- ja päätepisteet: 
Hiltusentien pysäköintialue Ahvenjärven vieressä.
Reitti soveltuu myös lumikenkäilyyn
Palvelut: Näätälammen autiotupa, 
näköalapaikka sekä Iivaaran tulentekopaikka. 
Nähtävää: Iivaara. 



  

Lähdin perjantaina pikkuisen töistä livistäen
hyvissä ajoin ajelemaan eteläpuolelle
Kuusamoa kohti Iivaaraa.
Tarkoituksena oli myöhäisestä ajankohdasta
johtuen yöpyä ensin Ahvenjärven rannalla.
Suunnitelma muuttui kun saavuin paikan
päälle ja huomasin järven rannalla, että sama oli
kävellä tuvalle saakka.
Alkumatka oli rajua nousua, mutta polun
haarauduttua polku alkoi 
noudattelemaan vaaran reunan muotoja.
Polku oli helppo kulkuinen ja hyvin merkitty.
Onneksi olin varautunut jo lähtiessä laittamalla
otsalampun kaulalle, sillä se piti
nostaa otsalle tunti ennen perille pääsyä.
Oli jo pimeän hämärää kun saavuin 
Näätälammen tuvalle, jossa ei ollut ketään.
Tupa oli siisti ja lämpesi todella nopeasti.
Lähellä oli myös lähde, jonka paikkaa
en jaksanut illalla lähteä toteamaan.
Söin iltapalaa ja otin kuksallisen lämmikett'ä
sekä laitoin sen jälkeen yöunille.


Seuraava aamu valkeni hyvässä ilmassa ja kun olin
vähän matkaa kävellyt, alkoi ylämäki kohti
Iivaaran lakea.


Polulla oli omankin huomion mukaan
paljon karhujen jätöksiä.
Saman todenperäisti paikallinen
mies, autolle päästyäni keskustelin hänen kanssaan
auton p-paikalla. Oli joutunut jossain
vaiheessa karhun kanssa painiotteluun ja 
painikaveri oli puheen mukaan täytettynä
kotonansa.



Iivaaran laella oli sumuista, mutta kuitenkin näkymät
olivat hyvät auringon välillä pilkotellessa
pilvien ja sumun raoista.





Iivaaran laella oli aurinkokennoinen antenni, 
näin päättelin...



Nuotiopaikka oli pikkuisen matkaa
lakipaikkaa alempana.








 Reitti oli hyvin merkitty, ja kun lähtee kiertämään
vastapäivään saapuu tuvalle ensin.
Siitä voi halutessaan kiertää Pienen näätälammen kautta,
mutta sen kierroksen jätin tekemättä ja nousin suoraan
Iivaaran päälle.
Huiputukset ovat aina enemmän tai vähemmän
raskaita nousujen osalta, mutta
tämä reitti ei ollut kovin raskas vaikka nousua
olikin useampi kilometri. 
Reitti on kaiken mukaan 9 km, mutta
milestäni oli vähän pidempi.