Laavuyö Hampusvaaralla

17.04.2020

Jokin ihme ajatus meillä oli syntynyt, että laavulle pitää yöksi päästä. Säätiedotus ei luvannut illalle kovin hyvää keliä, vaan oli tiedossa tosi tuulinen ilma lumen kera. Kuitenkin päätimme perjantaina suunnata Syötteen suunnassa olevalle Hampusvaaran laella olevalle laavulle iltaa viettämään ja yökuntiin. Otimme kaksi telttaa mukaan, ja luonnollisesti oli niissä tarkoitus yöpyä. Pääsimme lähtemään Oulusta illalla kuuden aikoihin, ja myöhäinen lähtö ei haitannut, kun valoa illalle jo riitti melko pitkälle. Saavuimme Hampusvaaran tanssipaikan rakennuksen pihalle noin kahdeksan aikoihin, jolloin laittelimme rinkat selkään ja lähdimme kohti vaaran huippua. Kahdella meistä oli lumikengät ja niiden miesten matkanteko oli helpompaa, sillä pelkillä kengillä kävellessä jalka upposi välillä melko syvään ja vaikutti kävelyä.

Pikkuahkiolla vedimme ruokatavarat perässä. Matkahan ei ollut pitkä, vain noin kilometrin verran. Perille päästyämme muutimme suunnitelmia, sillä päätimmekin yöpyä laavussa, sillä ilma ei ollut säätiedotusten mukainen. Mukana meillä oli jokaiselle ”emergency kit” makuupussin päälle, joka estää makuupussin kastumisen ja tuulen. Keräilimme maastosta irtopuita nuotiota varten ja laittelimme ruokaa paistipannulla. Paistoimme pikkupizzoja, joihin laitoimme päälle valkosipulia ja olivatkin aika hyviä. Tätä pitää tehdä joskus myöhemminkin. Kun iltaa ehti kulua, saapui luoksemme säätiedotuksen lupaama tuuli lumisateen kanssa. Ja sitähän jatkui koko yö ja jatkui aamullakin, kun saimme viimein itsemme ylös makuupusseista. Laavu oli täynnä lunta ja keli oli todella kurja, kun teimme lähtöä ilman aamupalaa, sillä emme siinä ilmassa enää halunneet nuotioita varten alkaa keräämään polttopuita. Osa neljä henkisestä miehistöstä oli yöllä kärsinyt vilua, mutta iltamme oli kyllä mukava. Kokemus taas tämäkin, mutta pääasia oli, että saimme olla luonnossa!

Eräkämpällä

Lähdettiin koronaa pakoon metsästysseuran eräkämpälle

Miikan kanssa. Oli lauantai ja aurinko paistoi komeasti

taivaanrannassa. Ei ollut huolena mielessä maailmassa

jylläävä koronavirus Metsästysseuramme eräkämppä
on Juorkunassa Utajärven ja Puolangan välissä. Olimme näissä
kämpissä olleet jo aiemminkin useamman kerran. En enää
itse metsästä, mutta olen halunnut jäsenyyden pitää seuraan.
Tien päässä seuralla on 2 kämppää ja molemmissa jopa saunat.
Makuupussin levitimme taas siihen kämppään, jossa on
parempi sauna ja grillikatos. Auton saimmekin yllättäen
kämpän eteen, silläalueella oli käynnissä metsätyöt.
 Olimme tätä reissua odottaneet, sillä olihan
tämä jo muodostunut perinteeksi, jolloin osallistujia oli
ollut välillä enempi tai vähempi.

Eräkämppä

Grillikatos

Kämppä sisältä-erämiehille sopivat olosuhteet

Noin kahden aikaan saimme tuvan pesään tulet-

ja siitä kämpän lämmitys alkoi.

Kämppää lämmitimme muutaman tunnin ja

saavutimme sopivan lämpötilan noin 20 astetta.

Soitimmi puhelut kotiin,että kaikki on hyvin

 ja lähdimme tarkistamaan,että onko kaivossa vettä?

Kaivossa oli vettä, josta saimme vedet saunaan ja seuraavalle aamulle.

Iltapäivä jatkuikin saunan lämmityksellä ja 

laitoimme tulet grillikatoksen nuotiopaikalle

ruuan laittoa varten.

Ruuaksi laitoimme pyöreitä perunoita ja poron käristystä

valkosipulivoissa. Sen jälkeen pesimme astiat

ja tulimme tupaan istumaan iltaa

.

Herätttin aamulla aurinkoiseen ilmaan, ulkona oli

5 astetta pakkasta. Tupa ei ollut viilennyt kovinkaan

paljon, sillä sisällä oli reilusti plussan puolella. Kun

ei kiire ollut mihinkään,kuuntelimme radiota sängyssä

makuupussissa. Jossain vaiheessa alkoi kahvihammasta

 pakottamaan ja nousimme ylös lämmittämään 

pirttiä. 

Illan saunanlämmitystä helpotti, kun

saimme kaivosta vedet. Viime vuonna jouduimme

lumesta sulattamaan saunomisvedet.

Aamupesun jälkeen tyhjensimme kiukaan

vesiastian. 

Kävimme kokeilemassa miten hanki kantaa

ilman lumikenkiä- ei kantanut...

Ruuaksi laitoimme Real Turmatin jotakin chili-

pohjoista retkilounsta, joka kieltämättä

ei meidän suussa sulanut. No sillä nälkä

lähti kuitenkin. Sittenhän se koitti jo kotiin

lähdön aika. Mukavaa meillä oli ollut.

Lumikenkäilyä Oulangan Kansallispuistossa

1.Päivä 16.03.2020

Oli viikko 12 ja Oulun alueella oli lumitilanne huono. Olin ottanut talvilomani tälle viikolle ja sain Kuusamoon suuntautuvalle reissulle Miikan kaveriksi. Kuusamon lumitilanne oli runsas. Elettiin muuten raskasta aikaa koronaviruksen suhteen. Suuntasimme maanantaiaamuna auton nokan kohti Oulangan kansallispuiston pohjoisosaa. Tarkoitus oli lumikenkäillä alueilla, jossa olin aiemminkin aikaa viettänyt. Paikka valikoitui runsaiden autiotupien vuoksi. Ensimmäisen päivän yöpymiskohteena oli Ristikallion autiotupa, joka on todella hienolla paikalla. Reitin p-paikalla oli kolme autoa, kun tavaroita pakkailimme lähtökuntoon. Toivoimme, että autiotuvalla ei kuitenkaan olisi yöpymistarkoituksella ketään. Reitillä oli kuljettu, joten meno alkupään hakkuuaukealla oli siihen asti helppoa, kunnes jotos lähti väärään suuntaan. No, eipä hätää sillä oikea jotos löytyi, ja sitä pitkin ei kukaan ollut kulkenut vähään aikaan- ei ainakaan p-paikalla olevat henkilöt, sillä jäljet olivat sen verran vanhat. Samalla kun haettiin oikeaa jotosta, Miikka hävitti toisesta sauvasta somman johonkin valkoisen lumen kätköihin, sillä sitä emme löytäneet. Se sauva jouti sitten rinkan sivutaskuun. Minä olin vetojuhtana alkumatkan ahkiolle ja Miikka sai sen vedettäväkseen puolesta välin eteenpäin. Ilma oli hyvä ja matka meni mukavasti. Ristikallion kupeessa kohtasimme neljä henkilöä, jotka olivat päiväreissulla ja olivat tulossa ristikallion autiotuvalta. Heidän jälkiään menimme suoraan autiotuvalle emmekä kiertäneet Ristikallion päältä. Autiotuvalla laitoimme kaminan lämpiämään teimme iltapalaksi paistettuja perunoita ja lihapullia valkosipulin ja normaalin sipulin kera. Kävimme vielä ristikallion päällä soittamassa ”hengissä ollaan puhelut”. Matkaa päivälle kertyi 6,21 km ja siihen kulutimme aikaa 2h 55min.

2.Päivä 17.03.2020

Aamulla heräilin jo klo seitsemän aikoihin ja kun oli todella kaunis aurinkoinen ilma, niin heti kaminan sytytyksen jälkeen nappasin kameran ja lähdin ulos valokuvia napsimaan. Sulattelin lunta ja keittelin kahvit ja aamupuurot, jotka Miikan nautimme ihan rauhassa. Nyt ei ollut kiirettä mihinkään. Aamuisella huussikäynnillä totesin, että huussi oli ”tavaraa” aika täynnä. Lumikengille astuimme noin kymmenen aikoihin ja lähdimme kohti Puikkokämppää, jonne oli matkaa 2,85km. Mäkisen maaston ja ilman takia, joka taisi olla plussan puolella, hiki irtosi nopeasti. Minä otin ahkion vetääkseni alkumatkasta. Tässä vaiheessa oli ajatuksena mahdollisesti yöpyä Puikkokämpällä, mutta suunnitelma muuttui, kun saavuimme tuvalle. Yllätys oli suuri, kun tuvassa ei ollutkaan kaminaa, eli päätimme jatkaa Taivalkönkään autiotuvalle ja vetojuhta vaihtui. Alkumatkalle olimme kuluttaneet aikaa 1h 11min ja puikkokämpältä taivalkönkäälle oli vain 1,84km ja siihen saimme kulutettua 49min. Muistin, että lopussa ennen kämppää oli korkeat portaat, joita pitkin voisi olla haastavaa laskeutua ahkion kanssa. Onneksi olin ajatellut asiaa ennen reissuun lähtöä ja oli laittanut pienen lenkillisen köyden pätkän ahkion perään, jolla takana tuleva pystyi hidastamaan ahkion menoa alamäissä. Köysi olikin porrasosuudella tarpeellinen. Autiotuvalla ei ollut onneksi ketään yöpymistarkoituksella. Moottorikelkkailijoita lähti paikalta juuri kun sinne saavuimme. Aloitimme saman tien kämpän lämmityksen ja ruuan valmistuksen. Tuvan seinällä oli  varoituslappu tuvassa myös majaa pitävästä hiirestä. Niinpä ripustimme kaikki ruokapussit seinälle, sekä rinkat.

3.Päivä 18.03.2020

Aamu lupaili taas hyvää säiden puolesta- oli aurinkoista. Aamupalaksi teimme tällä kertaa nuudelia, joka maistui monta kertaa paremmalta kuin puuro. Valmistelimme lähtöä taas kiireettömästi, sillä nythän lähtisimme takaisin päin kohti ristikalliota…jälleen. Liikkeelle lähtiessä minä otin ahkion vetääkseni ja Miikka oli takavarmistuksessa. Heti alkumatkasta huomasimme, että lumi oli märkää ja se aiheutti Miikalle ongelmia. Lumi kasaantui Miikalla lumikenkien pohjille niin, että kävely niillä oli mahdotonta. Miikka joutuikin kävelemään ilman lumikenkiä eikä Miikan kulku siksi ollut kovin nopeaa. No, eihän meillä kiire ollut ja odottelin välillä Miikkaa, että mies minut saavuttaa. Puikkokämpällä pidimme tupakan mittaisen tauon, vaikka emme tupakkaa poltakaan. Tämänkin päivän matka meni mukavasti Ristikalliolle, vaikka olikin liian lämmintä. Kulutimme matkaan 1h 56min. Perillä Miikka älysi tehdä Aventojokeen avannon, josta saimme tarpeellista ruokavettä ja juomavettä.

4.Päivä 18.03.2020

Yöllä oli pakkasta, minkä huomasi myös aamulla tuvalla herättyään, sillä tupa oli aika viileä. Pakkanen kuitenkin lupasi hyvää lumikenkäilylle. Kiireettömästi taas teimme aamutoimia ja valmistelimme lähtöä. Miikka otti ahkion vetoon ja lähdimme kohti autoa. Noin kilometri ennen määräpäätä vaihdoimme vetojuhtaa. Tämän päivän osuudessa meni 1h 56min.

Reissulla sattui ilma olemaan keskimääräisesti todella hyvä, ja aurinkoisia keväisiä päiviä oli mukavasti. Lisänautintona oli A.E.Järvisen Erätarinoita äänikirja, jota oli mukava iltaisin makuupussissa kuunnella.