Kalime-Isokangas retkeilyalue

Kalime-Isokankaan retkeilyalue

www.retkipaikka.fi (by Tapani Kunnas):

Noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta 

itään sijaitsee Kalimeen-Isokankaan retkeilyalue. 

Alue rajoittuu etelässä maantiehen 8331 (Sanginjoentie) 

ja pohjoisessa maantiehen 833 (Ylikiimingintie). 

Isokankaan luonnonsuojelualue on Oulun seudun tärkeimpiä 

luonnontilassa säilytettyjä alueita ja hyvin suosittu retkeilykohde. 

Alueella kulkee kolme viitoitettua retkeilypolkua: 

Kalimeen ja Isokankaan reitit sekä Korpilammen riistapolku. 

Viimeksi mainittu on luontopolku, jonka opastauluissa esitellään 

Korpilammen ympäristön luontoa ja sen 

hoitoa erityisesti riistanhoidollisesta näkökulmasta.

Isokankaan luonnonsuojelualue on laajuudeltaan 331 hehtaaria 

ja se sisältää hyvin monenlaista maastoa harjujen kuivasta 

kangasmetsästä alavampien paikkojen vetisiin soihin. 

Isokankaan korkein kohta on 89,6 metrin korkeuteen kohoava Takaharju, 

joka oli ennen Ylikiimingin Ouluun liittymistä Oulun korkein kohta. 

Paikalla sijaitsevan monikulmiopisteen etsimisestä saa 

lumettomaan aikaan hauskan pikku haasteen – harjun laki 

on nimittäin hyvin laakea, eikä tuo “huippu” sieltä 

erotu oikeastaan juuri mitenkään. 

Mutta monikulmiopisteen merkkinä oleva, 

kiveen istutettu teräskuula on löydettävissä.

Autolla paikalle saapuva voi joko jättää kulkupelinsä 

esimerkiksi Ylikiimingintiellä Nuutinpalossa olevalle

 P-paikalle, ja lähteä sieltä jalkaisin retkeilemään – Sanginjoentien 

kautta saavuttaessa voi ajella vaikka alueen sisälle. 

Talvella nämä metsätiet eivät välttämättä ole aina autolla ajettavissa. 

Ilman nelivetoa ei heti lumisateen jälkeen kannattane edes yrittää.

Alueella on kuusi laavua viidessä paikassa, ja 

Nuutinpalosta retkensä aloittava kulkija voi 

kiertää niiden kaikkien kautta reittiä, jonka kokonaispituus 

jää alle kahdenkymmenen kilometrin.

-----------------------------------------------------

Perjantaipäivä ja kesälomankin viimeinen päivä.

Oulussa oltiin saatu nauttia todella kesäisestä kelistä

jo viikon verran. Kun ajattelin tuon viimeisen päivän

"haaskata" pienelle vaellukselle, tuli heti mieleen 

lähivaellukselle sopiva  Kalime-Isokankaan alue.

Olin jo aiemmin kiertänyt Ylikiimingin tien puolelta reitin,

joka kävi Kalimeen lammella.

Nyt ajelin Sanginjoen puolelta ja reissun mitaksi

oli tuleva 10 km. 

Hyvän mittainen, mutta lämpötilamittari autossa

näytti +27 astetta. Nestettä otin reilusti mukaan, sillä

en odottanut, että täydennystä näillä seuduilla pääsisi

tekemään.

Koska lähdin kiertämään auton jättöpaikalta oikealle,

niin tulinkin melko pian Isokankaanjärvelle.

Nuotiopaikassa oli vielä savuavia puita, mutta ketään en nähnyt.

Pohjoispuolen polku sitten tuntuikin aika pitkältä ja 

maasto oli vaihtelevaa. Reitti on todella hyvin merkattu, eikä 

siltä voi eksyä-kunhan vain seuraa maahan iskettyjä

maalipäisiä 50*50 tolppia.

Toki, jos kiertää reitin kuten minä tein, on hyvä

tietää, milloin kääntyy takaisinpäin vievälle

polulle-muuton reissuun saa noin 6-7 km lisäpituutta.

Sitten siellä Kummunkorven laavulla odottikin yllätys,

sillä vieressä oli hete!

Siitä sai puhdasta ja kylmää vettä- mukava yllätys!

Välillä sai kulkea kuivissa kangasmaastoissa. Kun taas välillä oli  

pitkiäkin matkoja pitkospuita.

Ne sattuivat olemaan osin liukkaita niissä paikoissa, missä 

ei aurinko niitä pääse kuivattamaan.

Kun käännyin takaisipäin oltiin jo ilta-auringon ajassa ja 

auringon säteet eivät enää päässeet koko ajan kasvoille

paistamaan. Mutta kun tulin tälle suolle, niin hiljaisuus ja 

ilma oli mykistävä, sekä aurinko :)

Matkaa kertyi GPS:n mukaan 10 km ja polku on hyvässä kunnossa.

Polun voi melkein kiertää lenkkareissakin...

jos muutamalle märälle kohdalle löytää 

kuivan reitin kiertämiselle.

Opasteet ovat todella hyvässä kunnossa, ja merkkaus

esimerkillistä. Polulle voi mennä useammastakin kohdasta,

eli auton jättöpaikkoja löytyy. 

Tämä on oivallinen paikka lähivaellukselle ja 

tuo 10 km:n reitin kiertäminen vei minulta kolme tuntia.

Vesipaikka oli iso Plussa paikalle:)

Ölkyn Ähkäsy

Ölökyn ähkäsy -reitti, 10 km, 

lähtee Julma-Ölkky -järven eteläpäästä ja 

kiertää järven rengasreittinä.

Reittimerkintä: merkitty oranssein maalimerkein.

Vaativuus: Reitti on vaativa, 

sen kulkemiseen kannattaa varata aikaa noin 5 tuntia. 

Ölökyn ähkäsy liittyy myös Hossan retkeilyalueen reittiverkostoon.

Palvelut: Ölökynperän laavu ja näköalatasanne 

sekä Julma-Ölkky -järven eteläpäässä kioskikahvio, 

jonka yrittäjä järjestää myös veneretkiä järvelle.

Tunturi Lappi-reissun jälkeen ei ajoitus ollut

ihan optimaallinen lähteä vaellusreissulle muualle

kuin tunturimaisemiin. 

Tuli väkisin verrattua Tunturi Lapin maisemiin.

 Julma Ölkyssä järjestetään

venereissuja järvelle, jossa pääsee alaperspektiivistä 

ihailemaan kalliota, jotka nousevat paikoittain aika korkealle.

Olimme käyneet aiemmin tuossa veneilyn lähtöpaikassa, ja oli

jäänyt kaivelemaan tuo rengasreitti. 

Niinpä päätimme kiertää sen Saran kanssa. 

Paikoittain oltiin aika ylhäällä, josta oli mukava

katsella maisemia.

Reittihän oli , kuten sitä kuvailtiikin, vaativa.

Vaativaksi sen teki vaihteleva maasto.

Reitti ei käy huonokuntoiselle, enkä lähtisi

sinne lapsen kanssa. Jotos kulkee välillä ihan 

kallion reunalla, josta saattaa olla pudotusta

monta kymmentäkin metriä alaspäin.

Välillä (lomallakin) piti puhua työpuheluita..

Reitin pituus on 10 km, jossa laavu on melkein puolessa välissä. 

Itäpuolelta järveä kuljettaessa on matkaa laavulle

noin 6km ja loppumatka 4 km, jää toiselle puolen järveä.

Itäpuolella on mukavammat ja kuivemmat maastot. Siltä puolen

löytyy myös useampi juomapullon täyttömahdollisuus, 

kun niitä toisella puolen on vain 1.

Myös näkymiltään se itäpuoli on paljon antoisampi.

Maasto on todella vaihtelevaa molemmin puolin,

eli koko ajan mennään ylös ja alas.

Laavu oli laitettu "pöpelikköön", eikä näkymiä

ollut vesistöön. Sitähän me odotimme, ja petyimme.

Toki siinä emme voineet pysähtyä, kun

paikan olivat vallaneet ulkomaalaiset.

Laavulla oli pluspuolena raikas purovesi, joka virtasi

ihan vieressä.

Kun laavulta oli jonkin matkaa edetty länsipuolta, 

siinä tuli eteen näköalatasanne, jossa keitimme

retkieväät.

Videosta voi katsoa näkymiä, mitkä avautuvat tasanteelta.

Reissupäivämme oli todella helteinen, noin 22 astetta ja 

tuulta ei nimeksikään. Hyttysiä oli todella vähän, mikä oli positiivista.

Reitti oli maastoltaan helteeseen ehkä liiankin vaihteleva, ja

vaati kovasti nestettä. Loppumatka meilläkin meni suorittamiseksi, mikä

on aina huono, kun lähdetään nauttimaan luonnosta.

Tunturi Lapin reissun jälkeen meillä oli kriteerit

liian korkealla kun lähdimme reissuun, Mutta kun oli pakko päästä..

Jos olet hyvässä kunnossa ja pidät Kuusamon vaihtelevasta maastosta- 

tämä reissu kannattaa käydä kiertämässä.

Rauhallisesti kiertämällä menee reissuun 4-5 h.

Pöyrisjärven Erämaa-alue

PÖYRISJÄRVEN ERÄMAA-ALUE

Enontekiö

TunturiLappi

 Pöyrisjärven varaus- ja autiotupa

WGS84

 lat: 68° 42.0049'

 lon: 23° 48.7611'

Olimme jo pidemmään aikaa haaveilleet/miettineet 

lähtöä Tunturi Lappiin vähän pidemmäksi aikaa, 

ja kesän aika oli juuri siihen sopiva. 

Matkan  päämääräksi valikoitui Pöyrisjärven erämaalue, 

jossa oli tutkiskelun mukaan juuri sellaista "Lappia", 

jota me kaikki kolme halusimme. 

Retken valmistelu tällaiseen paikkaan, jossa

ei ollut mitään, eikä lähelläkään ketään- 

olikin sitten pikkuisen tarkempaa. 

Koko ajan oli kuitenkin mietittävä sitä, 

ettei tavaramäärä kasva kovin suureksi. 

Eli oli miettittävä kiloja. 

Ruokapuoleksi otimme valmiita retkiruokia, 

joissa oli valikoimissa myös niitä 

gluteenittomia, joita Sara tarvitsee ruokavaliokseen. 

Aamupalaksi BlåBandin lämmin kuppi-pusseja. 

Kaikki kuivaeväät olivat maukkaita, eikä mauttomia kuten

pelkäsimme etukäteen. 

Päivälle vaellusajalle tietenkin Tuplasuklaapatukoita, 

joista saa aina niin mukavasti energiaa.

Kääntyessämme Kolarin tieltä Näkkälän tielle, 

jäimme katsastelemaan ja 

ihastelemaan maisemia-olimme jo aivan haltioissamme, 

sillä havupuuvyöhyke oli jäänyt

jo taaksemme :)

Lähtö oli 2.7.2016 lauantaiaamuna 6.30 Oulusta
ja olimme jo noin klo 14.30
aikoihin kääntyneet Kolarin tieltä Näkkälään menevälle tielle.
Matkallallemme Tornion jälkeen
 sattui tietenkin (?) erikoiskuljetus,
jonka perässä jouduimme jonottamaan vajaan tunnin.
Näkkälässä oli "turisteille" P-paikka,
johon jätimme auton ja aloimme laittamaan
kolme rinkkaa kantokuntoon.
Ja tulihan niihin kaikkiin kuitenkin reilusti painoa,
sillä olihan meillä myös telttakin mukana.
Se olikin meidän pää-asiallinen majoitteemme.

Autolta lähtiessämme olimme laittaneet takit päälle, 

mutta melko pian jouduimme ne 

ottamaan pois. Hyttysiä ei vileä ollut kovin paljon. 

Ja siitä alkoi nousu ylöspäin Palkisoiville.

Ylempänä olikin sitten niin tuulista, 

että saimme pistää takit päälle takaisin. 

No...silloin varsinkaan eivät hyttyset häirinneet. 

Ensimmäisen päivän 11 km matka meni hyvin, 

ilman mitään kommelluksia.

Olimme suunnitelleet leiripaikkamme siten, 

että juomavesi oli aina vieressä.

Alueen vedet ovat lähtökohtaisesti aina juomakelposia. 

Niin oli myös ensimmäisen

yön leiripaikan vieressä oleva lammen vesi. 

Sää olikin mennyt niin tuuliseksi ja enteili sadetta, 

että teltan paikan haku olikin tarkkaa puuhaa. 

Emme halunneet, että joudumme nousemaan teltan

kiinnityksen korjailuun yöllä kesken unien.

Reitin sunnittelua ja veden ottoa.

Yöllä satoi, ja enteili epävakaista ilmaa. 

Olimme pystyneet illalla katsomaan

puhelimella sääennusteen ja soittamaan kotiinkin, 

Tämä ei ollut itsestään selvyys tällä alueella kuten

tulimme myöhemmin huomaamaan.

Heräilimme klo 10.10 ja aamutoimet tehtyämme lähdimme 

epävakaassan säässä liikkeelle.

Ja sitä vettä kohta tulikin ihan taivaan täydeltä.

Kaikkena hauskuutena jouduimme kovimmassa 

sateessa ylittämään 3.5 km suoalueen. 

Onneksi keskellä suota oli sateessa sen varran taukoa, 

että saimme  sokeriannoksemme otettua 

ja kuvattua pienen pätkän videota.

Tarkoituksemme oli mennä ylemmäs tunturille yöpymään,

mutta kun tulimme hanhikurulle 

ja näimme siinä olevan tunturipuron- 

jäimme siihen.

Olimme niin väsyneitä sateen ja suon ylityksen takia, 

että pystytimme teltan ja 

menimme päiväunille sateen suojaan.

Ja kun heräsimme oli sade lakannut ja aurinko tullut esiin. 

Saimme  laittaa kaikki märät vaateemme ja 

varusteemme rinteelle tuuleen ja auringon lämpöön kuivumaan.

Täällä näimme elämämme ensimmäisen kerran sopulin, 

eikä kamera tietenkään ollut silloin valmiina :(

Oli valinnut leikkipaikakseen ihan leirimme lähistön.

 

Läheisestä lammesta kokeilimme kalastaa lisäruokaa illaksi, 

mutta tuloksetta.

Ilma oli todella hieno illalla ja maisemat mykistävät.

Hyvin nukutun yön jälkeen,
sitten lähdimmekin taas nousemaan ylös tunturille -

Jierstivaaralle. 

Matka olikin hieno ja puutonta. 

Olimme jo tähän mennessä laittaneet merkille 

kaksi tuntureilla olevaa asiaa:

Ylhäällä tunturilla on mäkäräisiä (ei sääskiä) 

ja sää vaihtuu todella nopeaa.

Lämpötila oli yli +20 astetta ja oli aika tuuletonta.
Taivaskin oli aika pilvetön,
eli varustauduimme shortseilla ja t-paidalla.
Sakari laittoi jalkaansa 

lenkkarit vaelluskengikseen. 

Ylhäällä näimme ensimmäisen kerran myös
kohteenamme olevan Pöyrisjärven.
Siellä meidän oli tarkoitus yöpyä ja levähtää pari yötä.

...ja mäkäräisiä oli todella paljon...

Eikä maisemissa ollut valittamista.

Vaelluskaverit !!

Jierstivaaran huipulta lähdimme alaspäin katsomalla
suunnan ylhäältä suorinta tietä autiotuvalle.
Kun laskuduimme huipulta saimme sääsket vaivoiksemme.

Matkalla autiotuvalle oli monta hiekkarantaista lampea, 

 joiden rannalla tietenkin piti välillä levähdellä.

Loppumatkasta alkoivat rinkat painamaan sen verran,
että olimme todella tyytyväisiä kun pääsimme
Pöyrisjärven autiotuvan paratiisiin.
Ensimmäisenä kävimme heittämässä rinkat sisään
sekä tervehtimässä tuvassa ollutta
suunnistajamiestä ja sen jälkeen menimme
ulos polttamaan juhlasikareita.
Ja sitten hiekkarannalle uimaan.
Vesi oli kyllä aika kylmää.. :)

Perillä !! :)

Autiotuvan toisessa päässä on varaustupa ja toisessa päässä
rakennusta on kaikille avoin autiotuvan puoli.

Päivän aterian valmistimme nuotiopaikalla 

ja hyttysiä karkotimme nuotiosavulla.

Olimme todella väsyneitä, 

ja olimmekin täydessä unessa jo iltayhdeksän aikaan.

Suunnistajamies oli aamulla lähtenyt juoksemaan 

kohti omaa määräpäätänsä.

Illalla alkanut sade oli jatkunut koko yön

ja oli (tietenkin) myös aamulla riesanamme.

Oli pirttipäivä ja lepopäivä.

Se oli suunnitelmissamme ja olimme siihen 

suunnitelmaan tyytyväisiä, 

 sillä ulkona oli "koiran keli".

Sitten kuuntelimme radiosta säätiedotuksia ja alueelle 

luvattiin ukkosmyrskyjä ja todella 

kurjaa keliä muutama päivä eteenpäin. 

 Juuri meidän reissuajalle...

Onneksi otimme radion mukaan, sillä Pöyrisjärven autiotuvalla 

 ei ole matkapuhelinyhteyksiä.

Emme saaneet perheisiimme yhteyttä, mutta

tästä mahdollisuudesta olimme heitä varoitelleetkin.

Se sää pisti miettimään, sillä meillä oli tarkoitus jatkaa 

Norjan rajalle ja  olla matkan varrella telttamajoituksessa pari yötä.

Ei houkutellut- jos keli oli kuten ikkunasta 

saimme ulos katsoessamme todeta.

Mietimme vaihtoehtoja ja niitähän oli meillä kaksi. 

 Joko jatkaisimme alkuperäisen suunnitelman mukaan

ja tulisimme olemaan kaksi päivää todella märkiä. 

Tai sitten suunnistaisimme suoraan autolle 

ja aloitaisimme kotimatkan.

Päädyimme siihen, että lähdemme 15 km reissulle kohti autoa. 

Emme halunneet, että matkamuistoksi saisimme 

keljuja ja märkiä kilometrimuistoja 

joiden aikana 

emme pystyneet maisemista nauttimaan.

Ja lähtökin aikaistui iltapäivälle, 

kun miesseurue saapui yllättäen autiotuvalle. 

Niinpä mäkäräisen puremat saivat taas 

jaloissa liikettä kun lähdimme 

yötä vasten kohti autoa.

 Tästä 15 km:n päässä oli auto 

ja siitä se lähti klo 17.30 kilpajuoksu säätä vastaan.
Sillä taivas oli todella uhkaava. 

Alkumatkasta säästyimme sateelta pitkään, 

mutta kun asia tuli puheeksi, niin silloinhan se sade alkoi.
Ja sitähän vettä tuli ja välillä olimme korkella kohdalla,
kun ukkonen oli suoraan päällä.

Etukäteen laskeskelimme, että tulisimme olemaan autolla
noin klo 01.00 yöllä, 

mutta olimmekin jo klo 22.30. 

Loppumatka meni nopealla marssilla 

emmekkä suuria taukojakaan pitäneet.
Marssista olimme kyllä todella väsyneet sen
vauhdin ja myös  kastumisen takia.

Ajomatka Ouluun meni todella rauhassa,
sillä yöaikaan ei liikennettä ollut paljon,
Vasta aamuyöstä painui pää tyynyyn-juuri siihen aikaan
kun muut heräilivät....

"Lapin hulluus" käytiin taas uuusimassa!
Tunturi Lappiin on pakko palata, sillä jäi koko kolmikon Sydän !!