Paljakan lumikenkäreissu

 

Olemme jo aiemmin käyneet Ukkohallan maastossa vaeltelemassa,

ja tällä kertaa halusimme lähteä katsomaan miltä Ukkohallan

lähellä olevalla Paljakalla oli talvisaikaan tarjottavana lumikenkäilijälle.

Hotellista haimme ilveskierroksen kartan,

joka olikin kesäkartta.

Reitti toki noudatteli kesäreittiä,

mutta loppuosan pisto hotellille ei oltu talvella aukaistu.

Hotellivirkailijakaan ei tiennyt tuosta asiasta mainita.

Koska lumi oli huonosti kantavaa,

eli täysin puuterilunta-oli hanki huonosti

kantavaa myös lumikengille.

Se onkin ollut talven lumikenkäilijöille ikävä tosiasia

 vähän joka paikassa,

sillä kantavaa kerrosta emme ole saaneet hankiin

 ja olemme olleetkin hiihtourien ja moottorikelkkaurien varassa.

Niin oli nytkin, kun sitä umpista kokeilimme

ja kahlasimme melkein polvia myöten.

Eli menimme hyvin huollettua reittiä pitkin,

 joka noudatteli pää-osin kesäreittiä.

Ilma oli hotellin parkkipaikalta lähtiessä sateeton ja aurinkoinen.

 Tosin, johtuen varmaan vaaramaastosta,

keli vaihtui todella nopeasti sakeasta lumisateesta aurinkoiseen

ilmaan tosi nopeasti.

Lunta tuli koko reissun aikana noin 5 cm,

ollen taas märkää,

vaikkakin kevyttä lunta (ihme yhtälö?).

Lumen märkyys tekikin ensimmäistä kertaa tepposia

(ilman lämpötila oli noin nollan tietämillä),

sillä Saralla tarttui koko ajan lumi lumikengän

pohjaan tehden sinne paakkuja.

Niitä piti sieltä koko ajan poistella,

ja minunkin lumikenkä ”tökki” koko

ajan hankeen tehden kävelyn hankalaksi.

Reitin varrella on kaksi päivätupaa ja yksi kota,

jotka ovat hyvässä kunnossa.

 Lähdimme kiertämään siten,

että ensimmäisenä tupana tuli pikaiseksi taukopaikaksi

 Pirunkirkon päivätupa.

Siinä lyhyt tauko, suklaan syöntiä ja mustikkakeiton juontia.

Siitä lähdettiin taas eteenpäin kohti Ilveskotaa,

missä oli tarkoitus pitää ruokatauko.

Reitille ominaista oli, että menimme koko ajan ylöspäin.

Jouduimme lumitilanteen/nollakelin/sateen

takia siihen tilanteeseen, että kokeilimme

reitin kantavuutta kävelyä ilman lumikenkiä.

Ja kantoihan se,

eli laitoimme lumikengät rinkkoihin

kiinni nippusiteillä, joita pidän aina mukana.

Sitten matkavauhti nousikin jonkin verran.

Ilveskodalla ei ollut kukaan vähään aikaan käynyt

ja lunta oli reilusti.

Ovi kuitenkin aukesi,

ja aurinkokin kävi moikkaamassa parin minuutin ajan,

jatkaen sitten päivälle tyypillistä lumisadetta.

Paistelimme makkarat ja Sara joi kaakaon

 ja minä pirun pahanmakuisen kuksallisen kahvia.

Tuli nimittäin laitettua pimeässä kodassa

niin paljon kahvipööniä,

että hyvä kun tuli kahvi ulos pannusta.

Tauko teki hyvää ja matka jatkui kohti

Löytöjärven päivätupaa, mihin ei ollut pitkästi

ja tällä kertaa päästiin välillä alamäkeen kulkemaan.

Löytöjärven päivätupa on todella valoisa,

sillä tuvassa on isot ikkunat joka puolella.

Siitä sitten eteenpäin (ja ylämäkeen)

kohti sitä risteyspaikkaa,

jonka epäilimmekin olevan ”tukossa” talviaikaan.

Tiesimme, että reittimme jatkuisi useammalla kilometrillä,

jos emme pääsisi menemään suoraan.

Reissun mittahan olisi kesäaikaan 13km

ja muuten tulisi melkein 20km.

Ja kun saavuimme polkujen risteyskohtaan

koetimme umpihankikävelyä

ja kun totesimme sen liian raskaaksi,

päätimme jatkaa reitillä ja hakea

muuta vaihtoehtoa läpi maaston.

Jonkin ajan päästä tulimmekin moottorikelkkareitille,

 jonka totesimme menevän oikeaan suuntaa.

Niinpä lähdimmekin sitä seuraamaan ja tulimmekin

sinne reitin alkuosalle kuten arvelimme.

Näin kokonaismatkaksi tuli noin 15 km.

Ilveskierros on maastoltaan vähän raskaampi

 jos lähtee kiertämään ensin kohti

 Pirunkirkon päivätupaa.

Silloin saa enimmäkseen kulkea ylämäkeen.

Maisemat ovat ihan kivat,

mutta kun porukkaa on paljon liikkeellä,

ei erämaatunnelmaa saa päälle-kuten vähän arvelimmekin.

Huomasimme myös, että lumikenkäilyyn on

nolla-tai pluskeli todella huono,

sillä lumi tarttuu joka paikkaan ja

tekee hommasta jo todella ”haastavaa”.

Kuitenkin meillä oli todella mukavaa,

kuten aina kun olemme vaeltamassa 😊