Kävimme isän kanssa hiihtoloman alussa Pöyrisjärvellä. Suunnitelmana oli viettää Pöyrisjärven autiotuvalla muutama yö ja suunnata sitten kotiin. Reissu ei mennyt ihan niinkuin suunniteltu.
Aamulla heräsimme neljän seutuun ja söimme aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme matkaan. Automatkahan kesti monta tuntia ja pysähdyimmekin Tornion ABC:llä syömään tukevamman aterian. Kohteena oli Näkkälä ja sinne saavuimme noin 6-7 tunnin ajomatkan jälkeen.
Parkkipaikalla pakkasimme ahkion ja rinkat, sekä puimme vaellusvaatteet päällemme. Pakkasta oli tässä vaiheessa reilut -10 astetta ja aurinko paistoi. Ilma oli siis mitä mainioin. Kun olimme saaneet kaiken valmiiksi, nostimme rinkat selkään ja laitoimme lumikengät jalkaan ja lähdimme liikkeelle.
Valitsimme jo heti alussa, että menemme moottorikelkkareittiä pitkin, sillä hanki ei kantanut ja n.16km olisi ollut liian raskas kulkea umpisella. Olimme aika varmoja, että valitsemamme kelkkareitti menee tuvalle asti, sillä se lähti navigaattorin mukaan oikeaan suuntaan. Siispä vaelsimme seuraten reittiä ja navigaattoria kohtalaisen pitkälle. Välillä pysähdyimme syömään hieman ananasta ja juomaan, sillä maasto oli vaihtelevaa ja raskasta.
Isällä oli aluksi ahkio perässä, mutta maaston haastavuuden vuoksi minä otin ahkion jo muutaman kilometrin jälkeen. Vaihtelimme ahkion vetäjää matkan aikana muutamaan otteeseen, mutta isällä alkoi jossain vaiheessa painaa selässä kovasti ja minä päädyin vetämään ahkiota suurimman osan matkasta.
Jossain vaiheessa matkaa huomasimme kelkkareitin lähtevän aivan väärään suuntaan ja eteemme ilmeistyi myös aita. Tässä vaiheessa päätimme lähteä isolta reitiltä poikenneelle pienemmälle kelkan jäljelle, joka lähti oikeaan suuntaan. Nopeasti kuitenkin havaitsimme, että tämäkin jälki on tehnyt vain ympyrän. Näin ollen meidän piti mennä umpiselle. Umpisella matkasimme jonku matkaa, kun havaitsimme, että aurinko alkaa laskea ja navigaattorimme mukaan matkaa olisi vielä n.9km.
Olimme todella väsyneitä, aurinko oli laskemassa ja pakkanen oli kiristynyt. Emme olleet varmoja tulisiko edessä ollenkaan uutta kelkkareittiä ja emme tienneet jaksaisimmeko kävellä perille asti. Meillä oli teltta matkassa ja pohdimme myös mahdollisuutta nukkua teltassa yö. Päädyimme kuitenkin palaamaan takaisin autolle, sillä pakkanen oli kiristynyt jo yli -20 asteeseen, emmekä todennäköisesti olisi tarenneet teltassa nukkua. Voimamme olivat myös vähissä, joten emme tahtoneet ottaa riskiä, sillä tiesimme, että jaksamme autolle takaisin.
Siispä suuntasimme autolle. Takaisin tullessa minua alkoi palella, joten tauot olivat hyvin lyhyitä. Noin kilometri ennen autoa pysähdyimme lammen rantaan juomaan ja leputtamaan jäseniämme. Tällöin lammen yli tuli Näkkälän poromiehiä, jotka pysähtyivät juttelemaan meille. He kertoivat, että olimme käyneet Norjan rajalla ja että olimme lumikenkäilleet noin 30km. Ei ihme että väsytti. He tarjosivat myös kyytiä autolle, mutta Suomalainen lopettaa sen minkä on aloittanutkin.
Autolle päästyämme teimme retkimuonat ja vaihdoimme vaatteet. Syötyämme lähdimme ajamaan kotia kohti, mutta nopeasti tuli selväksi, että olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet ajaa. Pysähdyimme nukkumaan ja nukuimmekin kolmisen tuntia. Levänneenä oli helpompi ajaa, mutta pitkä vaellus ja pitkä päivä olivat veloittaneet niin, että meidän tuli pysähdellä noin 10 minuutin välein juoksemaan bussi pysäkeille. Positiivista oli kova pakkanen, joten ulkona olo herätti hyvin ja, että näimme revontulia siellä juostessamme.
Onneksi pääsimme turvallisesti kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti