Martimoaavan hangilla 2019

1.Päivä 7.12.2019

Itsenäisyyspäivä oli vietetty ja Oulun alueella oli jo mukavasti

lunta. Miikan kanssa startattiin auto kohti Martimoaavan

soidensuojelualuetta jo klo 8 jälkeen. Autoon oli pakattu lumikengät, koska ajattelimme, että myös Martimoaavalla olisi lumikenkäilyhanget. Lunta olikin paljon vähemmän kuin oletimme ja tuville menevä polku oli siinä kunnossa, ettei siinä lumikenkiä tarvinnut. Niinpä heitimme rinkat selkään ja lähdimme suota kohti. Pelkäsimme, että pitkospuut olisivat liukkaita, mutta

se pelko oli turhaa. Suo oli kyllä jäässä ja maisema

kauniin valkoinen, mutta lunta ei ollut montaa senttiä.

Ilma oli tosi mukava-muutama pakkasastetta ja tuuleton.

Välillä pysähdyimme Martimojärven vieressä olevan

lintutornin luona tauolle-lyhyelle sellaiselle. Suklaapatukkaa

suuhun ja perään nestettä, niillä jaksaa.

Tarkoituksemme oli jäädä 7 km päässä olevalle Koivuselän

autiotuvalle, mutta pelkona oli, että siellä olisi jo porukkaa.

Parkkipaikalla oli 2 henkilöautoa ja tiesimme, että olivat yöpymässä jossain, kun auton ikkunat olivat jäässä. Tulisivatko vastaan, kun me olimme tupaa kohti matkalla? Kun saavuimme Koivuselän autiotuvalle, sisällä ei ollut ketään, mutta tavarat olivat tuvassa levällään. Emme tienneet mikä oli tämän seurueen suunnitelmat ja sitä kirosimme. Emme myöskään tienneet kuinka monta henkilöä on seurueessa. Kellokin alkoi painumaan iltapäivälle ja tiesimme, että valoisan aikaa ei ole enää pitkästi. Meidän piti tehdä ratkaisu: Lähtisimmekö 3 km päässä olevalle Saunasaaren autiotuvalle vai jäisimmekö Koivuselän autiotuvalle. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus jäädä Koivuselälle ikiaikaisen autiotupasäännön mukaan. Päätimme kuitenkin lähteä eteenpäin. Kirjoitin muistutuksen autiotupasäännöistä vieraskirjaan ja juuri kun menimme ulos tuvasta, 2 pariskuntaa saapui pihaan. Toinen pariskunta oli tulossa Saunasaarelta ja toinen oli tuvan valloittanut pariskunta. Tuvan valloittajat eivät ymmärtäneet vihjettä, kun kysäisin, että meinaavatko jäädä toiseksi yöksi. Toinen pariskunta kertoi Saunasaaren tuvalla olevan 2 metsämiestä. Onneksi olivat kertoneet lähtevänsä pois. Siispä lähdimme polkua pitkin eteenpäin. Polku olikin paljon huonompi kuin se, mitä pitkin olimme tulleet. Oli jostain kumman syystä lunta enemmän. Ja…pitkospuita riitti tälle 3 km osuudellekin. Veikkaisin, että yli 70% on koko matkalla reitistä pitkospuita. No Saunasaaren tulimme juuri siinä vaiheessa, kun miehet olivat rinkkoja nostelemassa selkäänsä. Muutaman sanan vaihdoimme metsästäjien kanssa. Metsäkanalintujen pyyntiaikaa oli jatkettu, kun kyselin mitä riistaa hirven ja jäniksen lisäksi saa joulukuussa pyytää. Vaan eipä ollut miehillä vielä saaliin kanssa ollut.

Olipa mukava saapua 10 km jälkeen lämpimään tupaan, vaikka itse pidän erikoisesti tuvan lämmityksestä. Ihan ensimmäisenä otimme kuksalliset brandyä ja kävimme heittämässä ulkona olevalle nuotiolle muutaman puun makkaran paistoa varten. Nälkähän se kuitenkin oli, kun olimme aamupalalla liikkeellä. Ilta meni mukavasti nuotion tulta katsoessa, syödessä ja turinoidessa tuvan lämmössä.

2.Päivä 8.12.2019

Oli jäänyt aiemmalta reissulta jo muistiin, että tupa oli tiivis ja lämpö pysyi siinä hyvin. Sillä yöllä ei tarvinnut nousta lämmittämään tupaa. Emmekä ensin sitä meinanneet lämmittää aamullakaan, mutta olihan se mukavampi istua tuvan lämmössä. Emme silloin tienneet, että pakkanen oli kiristynyt, vaan luulimme, että oli keli nollan tietämillä. Kello oli noin 8, kun herättelin Miikkaa ja pyysin aamukahville. Keittelimme aamupalaksi nuudelia ja joimme kahvit rauhassa, ennen kuin aloimme pakkaamaan rinkkoja. Ja ilma oli edelleen tuuleton, sillä se oli hyvä suo-osuuksien takia. Juomavetemme olikin käynyt vähiin, mutta tiesimme saavamme sitä Koivuselän autiotuvan lähellä olevalta lähteeltä. Olipa mukava olla taas liikkeellä, kun keli oli hyvä ja vasta autolla selvisi, että pakkasta oli noin 7 astetta. Kun saavuimme Koivuselän tuvalle, totesimme pariskunnan olevan edelleen siellä. Meitä harmitti pariskunnan käytös paljon, mutta onneksi emme olleet joutuneet pimeässä tulla takaisin koska Saunasaaren tupa oli täynnä. Jatkoimme vaan eteenpäin ja pysähdyimme Martimojärven laavulle pienelle tauolle. Tuplasuklaa piti puukolla palastella, sillä suklaa oli jäässä. Matkaan autolle kulutimme 2 tuntia 45 minuuttia taukojen kanssa. Olipa mukava taas käydä lataamassa akkuja ja Martimoaavan soidensuojelualue on käymisen arvoinen paikka.