Aakenustunturilla lokakuussa 2019

1.Päivä 2.10.2019

Olin ottanut keskiviikosta lähtien lomaa loppuviikolle. Johon kauemmas teki mieli, kun talvikaan ei ollut vielä ihan koettanut. Kohteeksi valikoitui Pallas-Yllästunturi kansallispuiston Aakenustunturin alue. Sinne lähdin ajelemaan Oulusta aamulla noin yhdeksän aikaan. Perillä Totovaaran p-paikalla olin noin klo 15 ja siitä sitten laitoin rinkan selkään ja lähdin kohti Pyhäjärven autiotupaa.

Alkumatka oli aika tylsää suoran pätkän kävelyä ylämäkeen ja ei ollut paljon mitä katsella. Kansallispuistossa oli tehty reittimuutoksia ja kun olin kartan vasta hankkinut, niin ihan ei reitit pitäneet paikkaansa. Ala-Moloslehdosta otin reitikseni talvireitin pohjan, joka olikin sitten raskas kulkea. Reitti oli osittain suon vieressä ja oli paikoin tosi haastavan märkä. Mikä vielä alkoi tympäisemään, kun pari vuotta vanhat kalvovaelluskenkäni päästivät oikeasta kengästä veden sisään. Matkan teko oli aika hidasta. Matkavauhtini oli keskimäärin noin 2,5 km/h. Loppumatkasta alkoi hämärtämään ja lopun tulinkin jo otsalamppu otsalla. Kun sain tuvan silmääni, niin tuvan pihasta lähti 3 valkoista riekkoa lentoon. Olivat jo valkoisia! Siitä päättelin, että tuvassa ei ollut ketään, kun riekot olivat ihan tuvan läheisyydessä. Autiotupa olikin viihtyisä ja ainoa miinus tuvassa on sen avomallinen takka. Tunnelma on kyllä kiva, mutta ei varaa lämpöä ollenkaan. Laitoin aikaisin nukkumaan, sillä ensimmäinen päivä oli raskas reitin märkyyden takia. Matkaa päivälle kertyi 10,65 km ja aikaa siihen kulutin taukoineen 3 h 38 min.

Reitti Totovaarasta Pyhäjärven autiotuvalle

Korkeuskäyrä 1. päivän reitistä

2.Päivä 3.10.2019

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran jo kuuden aikoihin, ja oli vielä pimeää joten painuin vielä makuupussin lämpöön. Nousinkin ylös vasta klo 11, joka olikin aika harvinaista minulle. Olin nukkunut kellon ympäri ja vähän ylikin. Oli hieno pakkasaamu ja järven rannalla katselin toisella puolella näkyvää Lainiotunturia, joka oli tarkoitus käydä huiputtamassa. Mietin miten käy, kun näytti aika jyrkkäreunaiselta. Suuntasin kohti kolmentunturinkurua. Vasemmalla oli Lainiotunturi ja oikealla Pyhätunturi ja edessä Kukastunturi. Juomavettä sain kurussa olevasta kolmentunturinojasta, joka oli todella raikasta ja puhdasta. Kurussa kulkiessani totesin, että jätän Lainiotunturin huiputuksen väliin. Olisin joutunut hakemaan nousupaikkaa muualta kuin kurusta. Tarkoituksena oli pysähtyä tauolle Kotamajalle, joka oli 7,52 km päässä Pyhäjärven autiotuvasta.

Kotamaja olikin hieno ja lämmin, eli siinä oli joku vasta tulistellut. Söin siinä leipää ja jerkkulihaa ja jatkoin matkaa kohti Kutujärven autiotupaa, jonne oli matkaa vielä 3,73 km. Toiveessa oli, että saisin taas viettää tuvan lämmössä yön, eikä tarvitsisi teltassa yöpyä. Kun saavuin tuvalle, totesin tuvan olevan niin pieni, että vain kaksi henkilöä siinä voisi yöpyä. Tupa lämpesi nopeasti, siinä auttoi kunnon kamiina ja tuvan pienuus. Tullessa Kutujärveltä lähti joutsenpariskunta lentoon. Niitä en enää aamulla nähnyt. Niinköhän ne kotoaan karkotin. Matkaa kertyi päivälle 11, 52 km ja aikaa kulutin kulkemiseen 4 h ja 13 min.

Reitti Pyhärven autiotuvalta Kutujärven autiotuvalle. Taukoa Kotamajalla

Korkeuskäyrä Pyhäjärven autiotuvalta Kotamajalle

Korkeuskäyrä kotamajalta Kutujärven autiotuvalle 

3.Päivä 4.10.2019

Kutujärven autiotuvan vastakkaisilla seinillä on isot ikkunat, ja sängystä oli hyvä seurata päivän valkenemista. Makuupussista nousin tuvan lämmitykseen 8:30. Ja oli taas hieno pakkasaamu. Huono puoli autiotuvalla on, että juomavesiä ei ole ihan lähellä, sillä järvestä ei saa vettä suorantojen takia. Tuvalta lähtiessäni hukkasin ”reitin” ja jouduin käyttämään GPS-laitetta päällä, että en kovin hukkaan itseäni kävelisi. Alkumatkan lämmöt otettiin taas ylämäkivaelluksella, kuten korkeuskäyrästä voi todeta. Hyvin äkkiä kuitenkin sain myös juomavesitäydennystä. Nousin Iso Kukasvaaran ja Pyhätunturin väliä ja ylempänä reitti oli todella mukava. Maaruskaakin oli näkyvissä vähän enemmän ja metsä oli todella hienoa. Alkupätkä oli ollut todella märkää ja soista kulkua, mutta ylempänä asia oli toisin. Ylämäessä kulku tosin vei voimia aika paljon. Kun aloin laskeutumaan Kukaspuroa noudatellen, niin puron vieressä oli taas raskaampaa ja märempää reittiä. Kartasta kun katselin, että Pyhäkodalle päästäkseni minulla oli mahdollisuus mennä Pyhäjärvestä yli ylitysveneellä tai kiertää maitse pohjoispuolelta. En kuitenkaan enää halunnut ottaa kuljettavaksi ylimääräisiä kilometrejä. Ylitysvene oli kuitenkin käytettävissä, mutta ensin se piti tyhjentää ylimääräisestä vedestä ainakin vähemmäksi. Kun pääsin Pyhäkodalle huomasin, että kota on harva ja ainakaan yöpyminen siinä ei tulisi kyseeseen. Ilma oli aika viileä ja kamppeet hiestä ja metsästä kosteat, niin telttayökään ei oikein ollut ykkösvaihtoehto. Niinpä päätin jatkaa matkaa Pyhäjärven rantaa pitkin ensimmäisen yön etapille, eli autiotuvalle. Olin tyytyväinen kun pääsin taas tupaan lämmittelemään ja tekemään ruokaa. Matkaa päivälle kertyi 12,79 km ja sille kulutin aikaa 4h 50 min.

Reitti Kutujärven autiotuvalta Pyhäjärven autiotuvalle

Korkeuskäyrä Kutujärven autiotuvalta Pyhäkodalle

Korkeuskäyrä Pyhäkodalta Pyhäjärven autiotuvalle 

4.Päivä 5.10.2019

Ilma näytti aamulla hienolta Aakenustunturille kulkemiseen - oli taasen ollut pakkasyö. Taivaalle katsoessani, näytti siltä, että jopa aurinko voisi paistaa (niinhän se ei tehnyt). Lähdin aikaisin liikkeelle, sillä tiesin, että viimeisestä vaelluspäivästä saattaisi tulla raskas. Noin 2 h olikin pelkkää ylämäkeä. Koska merinovillainen aluspaitani oli hiestä kostea, niin laitoin fleecen vielä lisäksi kuoritakin alle juuri Vareslaen alla. Se olikin tarpeen, sillä kun puut jäivät taakseni, niin tuuli pääsi tuivertamaan. Ja lunta satoi vähän väliä- eli se siitä auringonpaisteesta. Reittihän (jos sitä voi siksi kutsua) oli rakkakivinen ja montaa metriä ei polulla päässyt kävelemään. Rakkakivellä kävellessä ei vaellussauvoista ollut paljon apua, sillä niitä käyttäessä ne voivat jäädä kiven koloon ja vääntyä tai jopa katketa. ”Reitti” oli kuitenkin merkattu kepeillä, joten suunta pysyi kyllä hyvin vaikka polkua ei ollut. Raskasta se kyllä oli, sillä jokainen askel piti tarkasti katsoa. Ehdin kyllä myös maisemia ihailla, sillä ei ollut sumua tai muutakaan näköestettä. Tämän takia kannatti fyysiset rasitteet kestää!! Pallilaella otin pikaisesti kuvia ja videota, ja jatkoin matkaa, sillä ilma oli viheliäinen. Moloslaella se oli vielä viheliäisempi. Kuitenkin Moloslaelta laskeutuessani tiesin, että loppumatka on pelkkää alamäkeä, eli vähän helpompaa. Loppukilometrit olivatkin jo jalkojen osalta tuskaa, sillä 25 kg selässä vastasi niihin.

Viimeiselle päivälle matkaa kertyi 12,74 km ja matkaan tuhraantui aikaa 5,05 h.

 Reitti Pyhäjärven autiotuvalta Totovaaran p-paikalle

Korkeuskäyrä viimeiselle päivälle

Reissu oli hieno, sillä tunturimaisemat olivat komeat. Hyvää tuuriani oli kun pääsin joka yö tuvan lämpöön. Aakenustunturin päällä kävely oli reissun raskain osuus rakkakivien takia. Kannatti kuitenkin käydä!