Ahmakierros

Talven kynnyksellä lähdettiin Miikan

kanssa kiertämään Syötteen Kansallispuistossa 

olevaa Ahmakierrosta.

Reittiselityksen mukaan on noin 18-19 km.

Ajatuksena oli kiertää lännen kautta.

Eli ensin Annintuvalle ja siitä

poiketa sitten kulkusuunnassa vasemmalle

Ylpiätupaa kohti. Opastuskeskuksella oli

taulu, jossa kerrottiin alueella ja reiteillä

olevista huoltotoimenpiteistä. Siitähän

meillä tulikin sitten matkaa lisää,

kun painettiin Ylpiätuvalle lähtevästä

polusta ohi. Puu oli laitettu polun eteen ja emme

siten sitä huomanneet. Tuli kuitenkin GPS:iä 

välillä katsottu, niin palasimme sitten takaisin.

Remonttiporukka oli länsipuolella poistellut kaikki

pitkospuut, mutta sehän ei nyt kovin paljon

haitannut. Ylpiätuvalla pistettiin murua rinnan 

alle ja jatkettiin kohti Ahmavaaraa. Ennen

Ahmavaaraa reitti kulki pitkän suon vierustaa

pitkin, jossa näimme ja kuulimme olevan

paljon joutseni-oli hienoa!

Rinkat jätimme Ahmatuvalle menevän

polun risteykseen ja laittelimme otsalamput

jo valmiiksi päähän kun lähdimme

nousemaan Ahmavaaran näköalatornille. 

Polku oli välillä melko kehno ja täynnä lohkarekiviä.

Kuitenkaan ei vielä hämäryys vaivannut kun

nousimme tornille. Hyvät näkymät. Sitten olikin jo 

säkkipimeä, kun pääsimme rinkoille. Otsalamppujen varassa

menimme sitten Ahmatuvalle ja siellä olevalle kodalle makkaran

paistoon.

Lähtöpaikalla opastuskeskuksella.

Ylpiätupa, jossa ei ollut vesimahdollisuutta

tähän vuoden aikaan.

Ahmavaaran näköalatornilla

Pimeys ehti tulla, kun palattiin rinkoille.

Onneksi tuosta ei enää ollut pitkästi Ahmatuvalle.

Ahmatuvan kodalla makkaran paistossa. Kodalle

tuli illalla brittivaeltaja, jonka kanssa keskusteltiin

sekä Suomen, että Englannin retkeilymahdollisuuksista.

Kotaa ei saatu ihan lämpimäksi, kun joka kerta

kun oven laitoimme kiinni-savupatsas

sisällä laskeutui alas. Niinpä pidimme sitä pikkuisen

auki. Brittivaeltajalle kerroimme, että tuvassa on

on reilusti tilaa, mutta niin se vain jäi kodalle yöksi.

On saattanut olla katkonaisten unien yö, kun pakkasta

oli yöllä. Mukava mies-ja oli ihmeissään näistä

meidän ulkoilureiteistä, kansallispuistoista ja 

kaikesta mitä niissä on.

Ahmatupa aamulla pikupakkasessa. Yöllä oli komea kuutamo

ja tähtitaivas. Tuvalla oli meidän lisäksi pariskunta ja 

nainen. Kovasti oli illalla ja aamulla niiden kanssa

kokemuksien vaihtelua. Kun me lähdettiin kohti 

opastuskeskusta, niin kaikki kolme lähtivät

huiputtamaan Ahmavaaraa. Heitä näimmekin sitten 

koiratuvalla kun olimme Miikan kanssa tauolla.

Ei ollut onni heitä suosinut, sillä sumu oli ollut sakea

ja näkymät surkeat.

Ahmatuvalla oleva kaivo, jossa raikasta/puhdasta vettä 😀

Kyltti ei kyllä takaa tuota äskeistä..

Reitti oli mukava- reitin länsipuolen remontti pikkuisen

oli haittana, mutta ei pahasti. Polku sillä puolen oli

meidän käydessä kapeampi ja huonompi, mutta

uskon siihenkin tulevan muutosta kun remontti on

valmis. Katsottavaa riittää ja tulistelupaikkoja

sopivasti. Ahmatuvalla pääsee yöpymään milloin vain...

paitsi ehkä hiihtolomien aikana. Tupa on kuitenkin 

talvisen latureitin käännöspaikka. Ahmatuvalla

on kaikki speksit kunnossa-löytyy juomavettä, 

iso nopeasti lämpenevä tupa, kota tulistelua varten ja 

näköalapaikka lähellä tupaa. Ne jotka tykkäävät

rauhoittua ja liikkua ihan yksin-tämä

ei ehkä ole niille. Täällä törmää takuulla

toisiin vaeltajiin. Reitti on maastopyöräilykelpoinen ja 

pyöräilijöitä mekin tervehdittiin monta kertaa.

Maasto on reitin varrella

vaihtelevaa ja maastosta pystyy ottamaan vettä

monesta paikasta. Reitin pystyy luonnollisesti

kulkemaan yhtenäkin päivänä jos haluaa-mutta

kukapa sinne luontoon lähtisi kiirehtimään!