Hae tästä blogista

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Martimoaapa ja Koivuselän autiotupa


Lauantaina syyskuun viimeisenä viikonloppuna
tuli sitten ensimmäiset "valkoiset" maahan minun
kohdalla. Juuri kahta kilometriä ennen pysäköintipaikkaa
alkoi satamaan rakeita ja räntää. Oli muutama aste kuitenkin
lämpimän puolella. Laitoin auton parkkiin, ja laitoin rinkan
valmiiksi ja suuntasin reitille.


Tarkoituksena oli mennä Koivuselän autiotuvalle.
Reitti seurailisi aluksi Martimojärven reunaa. Montaa
autoa ei parkkipaikalla ollut kun laittelin tavaroita kasaan.
Mukana oli ensimmäistä kertaa Rollei action kamera.
Huomasin, että kamera ei ottanut ääntä kun vesitiivis
kotelo oli päällä. Ja toisekseen kameran selfiekeppi
oli surkea, sillä kameralla oli taipumus pyörähdellä ympäri kepissä.
No se on helppo uusia. Kameran akku on kyllä hyvä, sillä
pystyi kuvaamaan koko matkan ilman latausta. Kuvassakaan
ei ole moitittavaa (paitsi äänen puuttuminen). Niillä
ongelmilla on youtube-elokuva kuvattu. Olihan minulla
kuitenkin myös järkkäri mukana, joissa ei niitä ongelmia ole.
Siinä on ainoastaan kanto-ongelma.


Alkupätkä parkkipaikalta on sorastettu kuten videosta
selviää. Sitten alkaa se pitkospuilla kävely. Sitä sitten
riittääkin. Veikkaisin, että sitä on yli 80% koko matkasta
koivuselän autiotuvalle. Normaalisti pitkospuilla kävely
ei haittaa, mutta räntäsade / rakeet tekivät pitkospuut liukkaiksi.
Edellisenä yönä oli ollut pakkasta ja vaikka oli plussan
puolella, niin eivät sulanneet reissun aikana. Suolla olevat lampareet 
olivat osin jäässä. Mukava oli kyllä kävellä, vaikka oli
tuulista ja suolla se tuuli pääsee vastaamaan. Pieniä metsäsaarekkeita
oli vähän väliä, eli pientä vaihtelua. On se kuitenkin syksyinen
suo hieno!


Kun autiotupaa lähestyy, niin tavaksi on tullut ensimmäisenä
kohdistaa katse tuvan savupiippuun. Niin nytkin ja sieltä nousi
tällä kertaa savu. Tuvan pihassa polttopuuliiterin tykönä puuhasi
Helsinkiläinen Walde ja iloisesti oli minua vastaanottamassa
siperian husky Indie. Walde ei laittanut pahakseen, että olisin
seuraksi yöksi jäämässä (eikä Indiekään). Walde oli
lämmittänyt tuvan jo melko lämpimäksi. Sain siten kampeet
hyvin kuivamaan. Ja sitten nuotiopaikalle makkaranpaistoon..
ja nuotion ääressä jaksaa sitten istua. :)
Myös Indie oli kiinnostunut makkaroista (luonnollisesti).




Minulla on ollut tapana tuoda autiotuvalle tuikkuja, jos
ei mukana ole ollut kaasulyhty. Nyt en lyhtyä ottanut
mukaan, vaan toin tuikkuja. Tämä olisi vaeltajille hyvä tapa,
kuten kiehisten tekokin. Kaikki vaan eivät niitä tuo-ei maksa paljon, 
eikä paina paljon. Niitä on kiva jättää tuvalle, sillä monesti olen 
alkuaikoina vaelluksella tuvalle tullut ja joutunut pelkästään
otsavalon valossa touhumaan. Kun hämärä koitti ja tuikut oli sytytetty, 
laitoin pöytään lämmikettä irkkuwhiskyn muodossa. Juttu luisti
kyllä ilman irkkuwhiskyäkin. Walde oli ammatiltaan tapatumajärjestäjä ja 
oli paikkakunnalla töissä ollessaan hakenut paikkaa, missä 
voisi pienen vaellusreissun tehdä. Tälle reissulle oli päättynyt. Oli
tullut jo perjantaina ja yöpynyt edllisen yön saunasaaren autiotuvalla.
Harmitteli, että oli jättänyt tavarat Saunasaarelle käydessään
Kivalon autiotuvalla. Keskuteltiin pohjoisen Suomen autiotuvista, ja
annoinkin vinkiksi ostaa Suomen Autiotuvat-kirjat.
Itse olen niistä bongannut tupia ja käynyt niissä viikonloppuna
"vierailemassa".


!00 metrin päässä autiotuvasta oli "Laurin Lähde" ja 
siitä tulikin haettua vettä vielä illalla. Samalla kävin
ihastelemssa suota, joka oli kauneimillaan ja tuulinen.



Paluumatka olikin sitten haikea-ei olisi huvittanut
lähteä pois. Aina kun on pois lähdön aika-tuntuu, että
menettää jotain. Matka meni kyllä nopeasti. Pitkospuut olivat 
sulanneet yön vesisateen jäljiltä. 
Martimojärven reunalla olevalle lintutornille ei päästy kiipeämään-
portaat oli purettu turvallisuussyistä.
Jäi tunne, että tänne palataan vielä
monta kertaa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti