Talviloman alussa lähdin käymään Martimoaavan soidesuojelualueella
Koivuselän autiotuvalla.
Elettiin ihan maaliskuun alkua ja olin suunnitellut lähtöä sunnuntaille.
Lauantaina olikin Oulun alueella kova myräkkä.
Sunnuntaipäivällä kun lähdin liikkeelle oli noin 8 astetta pakkasta
ja ei ollut Hangassalmen p-paikalla yhtään enempää.
P-paikalla oli kolme naista, jotka olivat edellisen yön olleet tuvalla.
Olin varustautunut metsäsuksilla reissuun,
ja kun kuulin naisilta, että on kantohanki
ja lumikengille erittäin sopiva keli-niin harmitti.
Olin omat lumkenkäni jättänyt kotiin.
Sitten liikkeelle... ja heti alussa huomasin,
että metsäsukseni voitelut ovat kuin
Suomalaisten mm hiihtojen osallistujien -
ei hyvät.
Lipsui ja hiihto oli raskasta.
Oli tulossa vaikea reissu.
Päivä oli hieno ja hanki kantava. Aurinko paistoi,
mutta ei kuitenkaan lämmitänyt hankea niin paljon,
että kanto olisi hävennyt.
Lipsuttelua hiihto kuitenkin oli...välillä tuntui, että
kun metrin liutti suksea eteenpäin,
niin samalla luisti 20cm sivulle.
Nivusiinhan se alkoi jonkun ajan päästä sattumaan.
Mutta -No Hätä, eteenpäin mentiin kuitenkin-
kiireettömästi kuten näillä reissuilla on tapana.
Jossakin vaiheessa tuvallekkin pääsin.
Lämmitys oli helppoa, kun peruslämpöä oli
vielä jäljellä kolmen naisen yöpymisen jäljiltä.
Tuvan seinältä nappasin valokuvan vetoomuksesta.
Asia on ihan oikea, kun esim. metsähallituksella
ollaan välillä oltu säästölinjalla ja supistamassa
retkeilyalueiisiin laitettua rahaa. Huono kehitys,
sillä näillä paikoilla on suuri positiivinen vaikutus ihmisiin.
Se siitä..
Sattui sitten haaverikin kun kävin lähteellä
hakemassa vettä. Menin tyhmyyksissäni vaellussauvallani
nostamaan täyttä vesiastiaa ja sehän katkesi.
Siihen piti tehdä sitten MacGyver-tyyppinen
korjaus ja toivoa parasta paluuhiihdolle....
Kesti melkein koko matkan-sanoi työsuhteensa
lopullisesti irti 1,5 km ennen loppua.
Yhdellä sauvalla hiihto liukkaalla pohjalla
on erittäin haastavaa-voi kokeilla jos ei usko :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti