Heinäkuu 2020
Loma oli lopullaan, sillä viimeinen viikko oli lomasta menossa. Muutama viikko oli lomasta mennyt muissa puuhissa, eikä ollut päässyt rinkan kantoon ja oli kuitenkin kova ”palo” päästä luontoäidin helmaan. En kuitenkaan halunnut käyttää aikaa kohteeseen kovin paljon aikaa, ja siihen määritelmään sitten Hossan Kansallispuisto kävi hyvin. Siispä suunnistin aamulla auton Oulusta kohti Hossan Kansallispuistoa, jossa olin käynyt aiemminkin muutamaan otteeseen. Auton jätin Ison Hossalaislammen lähellä olevalle pysäköintialueelle, josta taisin viedä viimeisen vapaan parkkipaikan. Eipä näyttänyt mielestäni hyvältä lähtötilanne, jos väkeä olisi kovin paljon liikkeellä…
Siitä suuntasin Iso-Valkeisen itäpuolelta kohti Ala-Valkeisen autiotupaa. Kävelin Valkeisenharjua pitkin ja ilma oli mukava ja odotusarvo nousi. Toivoin, että pääsisin autiotuvalle yökuntiin, sillä säätiedotus oli lupaillut sadetta, vaikka eihän ne ole aina pitäneet paikkaansa. Kun saavuin Ala-Valkeisen autiotuvalle, niin nuotiopaikalla oli kovasti henkilöitä, mutta näytti, että olisivat maastopyöräilijöitä ja mahdollisesti eivät yöpyjiä. Kannoin rinkan tupaan (joka oli tyhjä) ja jäin odottamaan tulisinko saamaan kavereita yöpymään. Laittelin kaminaan pienet tulet, että sain peltipaitani kuivumaan, joka oli hiestä märkä. Nappasin rinkasta virvelin ja lähdin kävelemään pohjoispuolen rantaa pitkin hakemaan hyvää uistelupaikkaa. Heittelin uistinta siihen asti, että ”hörppäytin” vaelluskenkääni vedet ja sitten palasin takaisin tuvalle ja aloin ruuanlaittohommat nuotiopaikalla…ja lopulta kallistin pääni tuvan laverille.
Aamulla nukuin oikeastaan aika pitkään, ja kun nousin, oli ilma aurinkoinen ja lämmin. Olipa mukava aloitella päivää aamupalan parissa nuotiopaikalla semmoisella ilmassa. Kun sain aamutoimet tehtyä, lähdin Ala-Valkeisen rantaa pitkin kohti Kokalmusta.
Reittini tulisi noudattamaan Kokalmusta ja minulle tuttua maastoa. Kokalmuksen tulentekopaikalla näin retkeilevän perhekunnan, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan ennen kuin jatkoin eteenpäin. Kokalmuksen rannalla on parikin porotallia ja ensimmäinen oli tyhjä, mutta ennen Kokalmuksen laavua olevalla porotallilla porot säikäyttivät minut, kun lähtivät tallista. Jäivät läheiseen rinteeseen katselemaan minua ja odottamaan, että lähtisin ja minähän lähdin ja jatkoin matkaa. Kokalmuksen laavulle sitten saapui muutama maastopyöräilijä, joiden kanssa keskustelin pitkään- mukava pariskunta! Siinä heittelin uistinta jonkin aikaa, mutta kaloille uistimeni eivät kelvanneet. Kun saavuin Lipposensalmen laavulle ilma oli vielä aika hyvä, ja laitoin telttani niemeen vähän syrjään laavusta. Kun olin saanut teltan pystyyn, niin lähdin kalastelemaan lähistölle, mutta edelleen huonolla menestyksellä…missä kaikki kalat!!?
Palasin laavulle ja katselin taivaanrannassa olevia pilviä ja uumoilin, että kohta sataa, ja kun olin ruuan tehnyt laavulla ja saanut astiani pestyä, niin ukkonen nousi päälle ja satoi rakeita. Oli oikeastaan aika mukavaa seurata ukkosilmaa laavun suojassa, sillä ilma oli kuitenkin lämmin ja minulla oli hyvä olla. Kuitenkin sadetta riitti ja kun siihen pientä taukoa tuli, niin otin varusteeni ja menin telttaani. Telttani tällä reissulla ei ollut iso, vaan juuri nukkumiselle tarkoitettu. Absidia ei oikeastaan ole, sillä siihen voi juuri laittaa vaelluskengät ja rinkkakin pitää laittaa ”tyynyksi”. Samalla teltalla olen käynyt Lemmenjoen Kansallispuistossa ja etuna on, että teltta painaa vain 1,5 kg. No sade ei loppunutkaan siihen, vaan jatkui pitkälle yöhön. Jossain vaiheessa nukahdin ja heräsin siihen, että nuotiopaikalla hakattiin polttopuita. Nukahdin kuitenkin uudestaan ja kun olin mennyt yöpuulle, niin jossain vaiheessa havahduin hereille, kun tuntui, että yöunta ei enää riitä. Luulin, että kello on jo paljon, mutta hämmästyin kun oli vasta kolme yöllä. Nousin ylös melko pian, sillä unta ei enää riittänyt. Olihan mahtava aamuyön tunnit, kun veden päällä oli usvaa ja luonto oli ihan hiljainen. Oli hienoa juoda kahvia ja nauttia Suomen luonnosta. Liikkeelle lähdin sitten noin neljän jälkeen noudatellen rantareittiä. Oli mahtava fiilis olla siihen aikaan liikkeellä, eikä mitään kiirettä. Kun lopulta saavuin autolle, oli parkkipaikalle, oli parkkipaikkakin tyhjentynyt. Olin saanut itselleni loman lopuksi mukavan rauhoittumisreissun luonnossa ja mukavissa maisemissa. Olipa siitä mukava lähteä ajamaan kohti Oulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti