Hae tästä blogista

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Muotkatunturin erämaa-alueella


12.6.2020
Kesäloman ensimmäiselle vaellusmatkalle säätiedotus lupasi todella hyvää ilmaa. Oli tulossa lämpimiä öitä ja päiviä.
Aamulla lähdimme jo ennen klo kuutta liikenteeseen, sillä meillä oli kierrettävä Tornion kautta. Ajomatka kasvoi reilusti, mutta se ei haitannut, sillä olihan kesä ja aurinkoiset kelit. Kun pääsimme Muotkatunturin erämaa-alueelle jätimme auton Muotkan ruoktun lähellä olevalle p-paikalle. Ensimmäisenä päivänä ei ollut kuin tarkoitus siirtyä maastoon, kävellä joku kilometri ja alkaa katselemaan hyvää teltan paikkaa. Lopulta kävelimme noin 4 km, kun löysimme sopivan leiripaikan Peltojoen varresta, jonka vartta olimme tulleet. Maastot olivat jo antaneet vihjeitä tulevasta ja olimme todella innoissamme. Leirin laitettuamme pystyyn kalastelimme ja saimmekin yhden alamittaisen harjuksen, jonka päästimme kasvamaan. Kalustotappioitakin olimme jo kokeneet, sillä Miikalla oli kuksa tipahtanut jo matkan varrelle.






13.6.2020
Aamulla heräsimme, kun aurinko lämmitti telttamme todella kuumaksi. Siispä nousimme ylös aikaisin aamupalan tekoon…ja oli todella kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli tulossa kuuma rinkan kantopäivä. Ensimmäinen tavoite-etappi oli tälle päivälle suunniteltu Lahtisen kämpälle, jossa oli tarkoitus syödä. Aamutoimet tehtyämme ja rinkat heitettyämme lähdimme kävelemään pitkin Peltojoen vartta. Välillä pysähdyttiin tauoille ja täyttämään vesipulloja, sillä vettä meni paljon…oli tukahduttavan kuuma-noin 25o. Yhdessä kohti oli lumihankea jotoksen vierellä, siinä pysähdyimme ottamaan lumikylvyn päähän ja laittamaan lunta niskaan. Olihan viilentävä kokemus. Vähän väliä myös kalastelimme ja jonkin ajan päästä saimmekin 53cm:n mittaisen harjuksen- olihan hieno kala. Siitä saimmekin sitten syötävää Lahtisen kämpällä. Lahtisen kämpällä istuimme tovin sisällä, sillä sisällä oli paljon viileämpää kuin ulkona. Kämppä oli todella hieno ja uskomatonta miten kova työ on ollut tuoda rakennusmateriaali paikkaan ja myös tehdä kämppä sinne-hieno kämppä! Lahtisella paistoimme harjuksen ja hyvältä maistui. Vähän matkaa Lahtiselta käveltyämme alkoikin nousu kohti Peltoaivin alla olevaa nimetöntä lampea, jossa oli tarkoitus yöpyä. Nousu tuntuikin raskaalta kuuman helleilman takia. Perille päästyämme laitoimme teltan hiekkatasanteelle ja aloimme illan viettoon.





14.6.2020
Aamulla ilma ei ollutkaan niin helteinen, kuin edellisenä päivänä (onneksi), sillä tälle päivälle suunniteltiin Peltoaivin huiputus. Aamutoimet suoritettuamme lähdimme kipuamaan lammen päästä kohti huippua. Nousu ei ollut raskas ja pysähtelimme vähän väliä ottamaan valokuvia ja ihastelemaan maisemia-oli todella upeata. Ylhäällä vietimme tovin aikaa ja jopa otimme tunnin päivätorkut rinteessä lähellä huippua. Ei tuullut paljon ollenkaan ja ei ollut liian kuumakaan. Sitten tuli tehtyä tyhmä päätös laskeutua Peltojärvelle ja kävellä rantaa pitkin kohti Peltojoen suuta. Matkalla pääsimme rinteessä laskemaan vaelluskengillä lumea pitkin. Joissain paikoissa oli vielä paksu kerros lunta. Kartalta olimme katsoneet, että Peltojärven ranta on jyrkkä, mutta ajattelimme, että pystymme sen kävelemään. Pystyihän sen kävelemään, mutta rakkakivikkoa oli todella pitkästi ja ylemmäskään rinteelle ei voinut kiivetä, sillä rinne oli todella jyrkkä. Niinpä olimme mieluummin järven rantaviivalla. Nämä kilometrit tuntuivatkin sitten tosi pitkältä. Vihdoin jokisuulle päästyämme pysähdyimme ruuan tekoon ja kalastelemaan- heikoin tuloksin. Siinä vaiheessa alkoi tuulla ja pudotteli joitakin sadepisaroita. Nyt meillä piti laittaa reissulla ensimmäisen kerran takki päälle. Järven rantaa kulkiessamme oli ollut tuuletonta ja hautovan kuumaa, sillä olimme olleet tuulensuojassa. Syötyämme laitoimme suunnan suoraan leiripaikalle ja aloitimme nousemaan kohti telttapaikkaa. Leiripaikalla kalastelimme lammella hetken, mutta taaskaan emme saaneet kalaa, vaikka sitä ihan varmasti lammessa oli. Illalla alkoi tuulemaan, kun vihdoin maltoimme mennä telttaan nukkumaan.

15.6.2020
Yöllä tuuli kovasti ja satoi vettäkin välillä, siihen heräsimme useamman kerran. Lähtiessämme laitoimme rocksit jalkaan, sillä meillä oli kahlattava lammen päässä olen puron yli ennen kuin pystyimme jatkamaan matkaa. Menimme Ylemmän Harrijärven vierestä koti Luolikkokurua. Maisemat olivat taas todella mahtavat. Luolikkokurukin teki vaikutuksen, ja valokuvia otettiin paljon. Riekkoja näkyi silloin tällöin ja yllätys oli iso. kun huomattiin, että riekko oli vielä suurimmaksi osaksi valkoinen-helppo pala haukoille joita myöskin näimme. Luolikkokurusta päästyämme jatkoimme Latvajärvien välissä olevaa puron vartta noudatellen ja välillä uistinta heitellen. Vettä oli todella vähän. Alemmalle Honkavuomalle saavuttuamme haimme teltalle suojaisan paikan, sillä tarkoitus oli viipyä siinä ainakin yhden yön yli, ja jos kalaa tulisi niin kaksi yötä. Jätimme varusteet teltalle ja lähdimme nousemaan puron vartta pitkin virvelin kanssa. Vesi oli todella matalaa ja vaikka kuinka haimme syvempää vettä, emme sitä löytäneet. Ja kun retkellä yleensä suunnitelmat muuttuvat, niin muuttuivat ne nytkin. Laitoimme tavarat läjään ja lähdimme kulkemaan kohti Jeageloaivin kotaa. Siinä voisimme olla yötä, jos hyvä tuuri kävisi. Reitin haimme suoraan Tuanjanuaivin kylkeä noudatellen. Kodalle saapuessamme huomasimme, että siinä siellä olikin kaksi telttakuntaa, ja päätimme edelleen jatkaa eteenpäin, vaikka kello olikin jo aika paljon. Edessä oli Veajelattu lampi ja ajatuksena oli sitten (mahdollisesti) yöpyä sen lammen rannalla. No siinäkin oli sitten majoittuneena retkeilijöitä, niin päätimme mennä perille autolle asti ja aloittaa kotimatkan.



Muotkatunturin erämaa-alue teki suuren vaikutuksen, ja meidän reissun aikana ilmatkin olivat todella hyvät. Ajankohta oli paras mahdollinen, sillä hyttyset eivät olleet vielä reissuamme häiritsemässä. Tänne palataan vielä..:) 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti