Mielessä oli viikonlopulle telttayö.
Niinpä päätin lauantaina 6.8.2016 pakata teltan, makuupussin sekä lähdin
ajamaan Pudasjärvelle laajan Olvasuon laitaan.
Luontoon.fi sivustolta Olvassuosta:
Olvassuo on ihanne-kohde suoluonnosta kiinnostuneille retkeilijöille.
Laajana ja maisemallisesti monipuolisena metsäsaarekkeiden
kirjavoimana suoalueena se tarjoaa kulkijalleen loputtomasti
nähtävää ja koettavaa kaikkina vuodenaikoina.
Paitsi omatoimisille salomaiden kulkijoille Olvassuo
tarjoaa mahdollisuuksia myös merkittyjä reittejä haluaville.
Sekä alueen etelä- että pohjoisosassa on laavun,
luontopolun ja lintutornin kokonaisuus,
jonka avulla on helppo tehdä päiväretki
pohjois-pohjalaisessa suoluonnossa.
Suomalaisten soiden joukossa Olvassuo on yksi hienoimmista.
Olvassuo on ylipääsemättömän märkiä, aavoja nevoja
sekä käppyräisten mäntyjen miehittämiä isovarpuisia
rämeitä ja suurten hiljaisten kuusten varjostamia reheviä korpia.
Se on jättiläismäisiä kevättulvia, avovetisiä allikoita ja vilkkaita pikkupuroja.
Olvassuo on yhdistelmä kaikenlaisia soita,
jotka tuhansien vuosien kuluessa ovat lomittuneet
toisiinsa ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi.
Ajoin auton metsäautotien päähän ja hetken etsittyäni
löytyi suon laidalta sopivan kuiva ja tasainen
kohta teltalle. Tällä kertaa kriteerinä ei ollut
vesistön läheisyys, eikä polttopuut. Aikomuksena
oli vain istua, kuunnella, seurata luontoa ja
sen eläimistöä. Tällä kertaa ei ollut suunnitelmissa
nuotion tekoa eikä muutakaan aktiviteettia.
Ilma oli kesäinen 20 astetta lämpimän puolella, kun noin klo
19.00 aikoihin olin saanut teltan pystyyn
ja löysin sopivan istumapaikan "luonto-ohjelmalle".
Kurjet huusivat suolla vähän joka puolella. Olvassuo on niin laaja,
että se oli ikäänkuin leiripaikkani joka puolella.
Olimme huomanneet koillismaalla ja Lapissa tänä kesänä
reissuillamme, että sääskiä oli ollut yllättävän vähän.
Niin oli täälläkin- toki niitä polttiaisia oli sen verran paljon,
että takki piti laittaa päälle vaikka ilma ei sitä vaatinut.
Paikka, jonka olin teltalleni valinnut on todella rauhallinen.
Hiljaisuus oli todella korvia "suhisuttavaa". Ainoat
äänet, joita kuulin, oli lintujen aiheuttamia.
Näin elokuun alussa, vaikka tuntui vielä kovin kesäiselle,
alkoi aurinko painua taivaanrannan
taakse yllättävän aikaisin. Klo 21.00 aikoihin
oli aurinko jo puiden latvojen tasalla.
Samalla myös taivaanranta alkoi "maalata" omaa taideteostaan.
Väri oli hieno, ja harmistus oli suuri, kun olin jättänyt
kameran jalan kotiini. Sillä olisin voinut ikuistaa paremmin
kauniin taideteoksen luonnollista väriä ja valoa.
Auringon viimeisiä säteita näkyi heijastuvan suon toiselle laidalle
Pikku Olvasjärven suuntaan.
Kun hämäryys alkoi tulemaan, odottelin ja kuulostelin jännittyneenä
lähtevätkö vesilinnut iltalennolle, Illanhan olisi kruunannut
metsähanhien äänet. Ainoa mistä pääsin kuitenkin nauttimaan
oli kurkien äänet, sekä muutamien sorsien töräykset.
Kaksi kurkea lensi melkein ylitseni, ja siitähän piti tietenkin
muutama valokuvakin ottaa. Toki ne eivät kunnolla erottuneet
valokuvissa.
Klo 23.00 aikoihin alkoi hämärtyä jo niin paljon, että
päätin "sulkea television" ja vetäytyä yöpuulle.
Joka tapauksessa, tänä iltana olin saanut seurata
parasta ohjelmaa mitä ihminen tarvitsee rentoutuakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti