Edellinen yhteinen reissu oli heinäkuun Näkkälän reissu, joten olikin jo aika pakata rinkat ja ottaa sunnaksi erämaa ja Taimenmutkan eräkämppä. Sara ja Markku olivat jo aikasemmin yrittäneet kyseiselle kämpälle, mutta tuolloin kämpällä oli jo muita asukkaita. Myös tällä kertaa olimme varautuneet siihen. Tie, jonka varrelle auto jätetään ja josta polku kämpälle alkaa, kääntyy Ryitinkisalmen tieltä noin 10km Kuusamontien risteyksestä. "Parkkipaikalle" on tuosta risteyksestä noin 7.5km ja juuri ennen P-paikkaa on pieni ylämäki jonka juurelta näkee onko paikalla muita. Tätä saimme jännätä viime hetkille asti ja kuten arvata saattaa meidän uskomattomalla onnellamme mäen laelta paljastui auto. Siinä hetken arvoimme onko kyseessä vain marjastaja vai olisiko kyseisen kotteron omistaja mennyt kämpälle yöpymään. Kävelyä ei autolta tule kuin muutama kilometri jos sitäkään, mutta kello lähenteli jo kahdeksaa, joten päätimme hypätä takaisin autoon ja suunnata jonnekin muualle. Hetken neuvonpidon jälkeen päätimme lähteä lyhyen ajomatkan päässä sijaitsevalle Kettukämpälle. Juuri kun käännyimme takaisin Rytinkisalmentielle muistimme, että meillähän on telttakin mukana joten miksemme hyödyntäisi sitä. Sopivaa paikkaa miettiessämme Sara hoksasi ehdottaa Hampusvaaraa jonne lopulta päädyimme.
Hampusvaaran parkkipaikalta itse vaaran päälle matkaa ei kertynyt kuin 400 metriä, mutta aina matkan ei tarvitse olla pitkä, jotta saavuttaa luonnonrauhan. Näkymät vaaran huipulta paljastavat kokonaisuudessaan alueen kauneuden. Hetken asettumisen jälkeen aloitimme ruoan valmistuksen ja teltan pystytyksen.
Sopivaa telttapaikkaa ei helpolla löytyny, mutta onneksi korkeasti koulutettu retkikunnan vanhin, Markku, sai loistavan idean. Sisäteltta laavun sisään(asettelu oli hieman ahdasta) ja ulkoteltta laavun suulle peittämään enimmät vedet jos sattuisi satamaan. Laavussa olisi muuten voinut nukkua ilman sisätelttaakin, mutta kiusanamme meillä oli polttiaisia(Ceratopogonidae).
Ruoaksi oli täällä kertaa hieman fancympää herkkua sillä paistoimme pannulla riistakäristystä ja pakastevihanneksia. Loppu ilta meni katsellessa kauempana olevien vaarojen yllä välkkyvää ja riehuvaa ukkosrintamaa, sekä seuratessa selvän taivaan puolella olevaa auringonlaskua. Huhujen mukaan myös muutama tanssiaskel otettiin.
Vuoden luontokuva 2016?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti