Hoikkalampi

Pudasjärven Kouvalla on autiotupa, jolla ei ole älyttömän kova käyttöaste. Sitä

ei tarvitse kyllä ihmetellä, kun käy paikan katsastamassa. 

Käyttöaste ei johdu paikasta tai autiotuvasta, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että

se on keskellä ei mitään.

 Siispä sinne perjantaina 23.10.2015 töiden jälkeen, kun muu perhe jäi viettämään

syyslomaa, Perillä - siellä mihin oli tarkoitus jättää auto-oltiin klo 18.30.

Hämäryys iski ja siispä otsalamppua päähän sillä aurinkokin oli laskenut vajaa 

tunti aiemmin. KäsiGarmin tulille ja ...Yllätys...näyttää 5,5 km seuraavalle pisteelle!

Mitä ihmettä?!

Auton navigaattorissa joku nro koordinaattorissa väärin, selviää syyksi hetken

ihmettelyn jälkeen ja sitten ukot uudelleen pirssin sisään. Ja sitten oikealle tarkoitetulle auton p-paikalle ja vähän vielä siitä pidemmälle. Retkikartassa tie loppuu 2,5 km aiemmin, mutta sehän olikin positiivinen yllätys, sillä oli jo säkkipimeää. 10 kg:n rinkat minulle ja Sakelle selkään ja liikkeelle, Onneksi matkaa on autiotuvalle vain noin 4 km. Mutta mitään ei näe ja tarkkaan saa seurata polkua.

UKK-reitti on siitä jo meille tuttu, että siinä saa olla skarppina, että polulla pysyy...ja on vielä erittäin pimeätä. Garminille laitetut välipisteet käännöksille löytyvät kohtalaisen helposti ja reittikin pysyy hallussa-paitsi yhden kerran kaksi kaatunutta puurunkoa "piilottavat" polun hetkeksi niin, että sitä polkua saa otsalampun valossa hetken hakea. Viimeinen 1,5 km tuntuu tuskastuttavan pitkältä, mutta viimein melkein törmäämme tuvan seinään. Iltapuuhat joudumme tekemään tuvan sisällä, sillä ulkona oleva tihkusateinen ilma ei houkuttele.

Puhelimella ei pystytä kotiväelle kuin hätäisesti lähettään viestit, että hengissä ja perillä ollaan. Luullaan, että olemme Hoikkavaaran kurussa ja siksi ei yhteyttä saada.ja se osoittautuu aamulla vääräksi tiedoksi. Ei vain ole yksinkertaisesti mastoja lähellä-Hienoa ! :)

Sitten aamu tuokin mahtavia yllätyksiä. Lampi on todella kaunis ja puhdasvetinen. Harmittaa vietävästi, että emme älynneet ottaa teleskooppivapaa mukaan. Seuraavalle kerralla se on sitten Must.
Sumu lammella ja aivan rasvatyyni ilma tekee paikan maagiseksi. On aivan hiljaista -aivan kuin luonto ja kaikki nukkuisivat-todella nautinnollista;)

Tupa on todella hieno ja hyvässä kunnossa. Viivymme siinä pitkälle iltapäivään, mutta haluamme lähteä liikkeelle ennen kuin hämärä koittaa. Kaikki maisemat jäivät tullessa näkemättä.
Mutta niin ei nyt käy.

Lammesta olikin pimeässä kävelleet edellisenä iltana aivan vierestä, mutta sitä ei silloin huomattu.

Reitti jatkuu eteläpuolelle olevalle Lomavaaran kämpälle, mutta jouduimme sen nyt jättämään. Säätiedotus lupasi seuraavalle päivälle myrskykelejä ja paluu siinä säässä ei innostanut.

Tänne käy matka useasti, sillä kalstusmahdollisuuskin jäi kaivertamaan. Luonnonrauha on omaa vertaansa.