Aloimme suunnittelemaan Kaldoaivin erämaa-alueelle vaellusreissua jo viime vuonna Muotkatunturin toisen reissu jälkeen. Talvi suunniteltiin ja alustavaa reittiäkin suunniteltiin vesistöjen mukaan, sillä tarkoituksena oli pystyä kalastamaan joka päivä. Menimme alueelle pohjoisen kautta ja Pulmankijärven sivusta.
Perjantaipäivä (juhannusaatto) eli siitä se lähtee...
Starttasimme auton Jäälistä kohti Kaldoaivin erämaa-aluetta heti aamusta ennen kuutta. Matka meni leppoisasta kahden kahvitauon ja yhden ruokatauon merkeissä. Erikoismaininnan ansaitsee kyllä Utsjoki-Nuorgam välinen tie Tenojoen vartta pitkin, sillä toisella puolella oli Norjan komeita tuntureita ja toisella puolella taas Suomen tuntureita. Perille saavuimme, eli siihen mihin auton jätimme odottamaan paluutamme, noin klo 16:00. Siirryimme pienen matkan Galddasjohkan rantaan suvannon kohdalle ja teimme reissun ensimmäisen leirin ja nautimme maisemista. Illalla paistoimme pitsaa nuotiolla ja kalastimme. Minä onnistuin myös pudottamaan puukkoni ja tulimme illalla siihen tulokseen, että jatketaan etsintöjä aamulla.
Lauantaipäivä
Herättyämme etsimme minun pudottamaani puukkoa ennen aamupalaa, ja olimme jo luovuttamassa, kun Miikka pysähtyi seisoskelemaan ja huomasi puukon vieressään. Tyytyväisenä menimme keittämään kahvia ja keittämään myös nuudeleita aamupalaksi. Sitten olikin jo leirin purkamisen vuoro ja rinkkojen pakkaukset. Tänä päivänä oli tarkoitus kävellä lyhyt päivämatka ”rautujärvelle”. Ilma oli todella lämmin ja heti päivän alkuun oli jyrkkä nousu avotunturiin. Järville päästyämme teimme leirin ja lähdimme kalastamaan. Yhtään kalaa emme saaneet ja sen jälkeen päätimme mennä päiväunille, ja kokeilla yökalastusta. Unilta herättyämme, vähän ennen puolta yötä, teimme retkiruuat ja lähdimme kalastamaan, vaikka sää oli muuttunut sateiseksi. Kala ei edelleenkään ottanut uistimiin, joten menimme leirin taakse kaatuneelle puunrungolle istuskelemaan ja fiilistelemään Lapin yötä. Aika kului hupaisasti sateesta huolimatta ja näimme myös satapäisen porotokan ja yksi poroemä tuli vasan kanssa aivan viereemme.
Sunnuntaipäivä
Olimme jo ennen reissuun lähtöä päättäneet, että olemme kaksi yötä näillä järvillä ja käymme kokeilemassa myös läheisellä järvellä kalan saantia. Päivä meni kalastellessa, mutta (taas) ilman saalista... Illalla kuuntelimme Varjo -nimistä äänikirjaa ja söimme pähkinöitä. Äänikirjat olivat osoittautuneet mukavaksi ajanvietteeksi sadepäivien telttahetkillä tai ennen nukkumaan menoa.
Maanantaipäivä
Aamulla normaalitoimet eli leiri rinkkaan, rinkka selkään ja nokka kohti seuraavia järviä. Alkumatkan reitti menikin helposti poromiesten mönkijäjälkeä pitkin, mutta erkaannuimme siitä jo ensimmäisellä kilometrillä, ja lähdimme kulkemaan omia reittejä yli tunturien ja ohi lampien. Yhdellä lammella matkalla pysähdyimme kalastamaan ja lammella tapahtuikin jotakin yllättävää. Katsoimme jo lammelle tullessamme, että keskellä lampea oli yksinäinen sorsanpoikanen ja se lähtikin päättäväisesti uiskentelemaan suoraan meitä kohti ja tuli aivan parin metrin päähän kivelle seisoskelemaan. Poikasen emää emme nähneet järvellä ja toivoimmekin, että poikasen emä oli kuitenkin lähellä. Perille seuraavaan leiripaikan järvelle saavuttuamme meidän pitikin teltta pistää kiireellä pystyyn, koska ukkosrintama ja kova vesisade oli tulossa päälle. Ehdimme juuri teltan suojiin, kun vettä alkoi satamaan kaatamalla. Vesisateen loputtua lähdimme kalastamaan ja Miikka onnistuikin kolmannella heitolla saamaan ala mittaisen taimenen. Illan mittaan kalastimme ilman tulosta ja vietimme aikaa nuotiolla.
Tiistaipäivä
Lähdimme aamupäivästä liikenteeseen ja tarkoituksena oli mennä tunturijärven kautta toiselle järvelle yöpymään. Ensimmäiselle järvelle saavuttuamme pidimme kalastustauon ja suklaapatukan syöntitauon järvellä. Tällä järvellä olikin sitten haukea, sillä ehdimme lyhyen ajan sisään saada kolme haukea. Minulle nappasi noin kolmen kilon hauki, joka on toki kalamiehen arvio. Kaikki hauet päästimme kuitenkin jatkamaan uintia, sillä emme olleet tänne tulleet niitä pyytämään. Totesimme, että tämä taisi olla ”haukijärvi” ja jatkoimme matkaa. Yöpymispaikalle saavuttuamme aloimme kalastamaan ja Markku saikin melkein heti noin kilon painoisen siian. Illasta söimme siian nuotiolla. Nuotion sytyttäminen ei ollut helpoimmasta päästä näillä alueilla, sillä alueella ei ole muuta kuin tunturikoivua ja niistä kuolleita paljon. Kuolleet tunturikoivut ovat lahoja ja märkiä ja kelpaavat harvoin nuotion polttopuuksi. Saimme vielä ensimmäisen syödyn siian lisäksi kaksi siikaa lisää, mutta päästimme nekin jatkamaan uintia, sillä emme halunneet uudestaan alkamaan keräämään polttopuita.
Keskiviikkopäivä
Nyt uni maistui hyvin, sillä nukuimme melkein puolille päivin ja otimme aamun ihan rauhassa. Kun leiri oli purettu ja rinkat pakattu, niin suuntasimme jo takaisin autolle päin ja tarkoituksena oli yöpyä vielä yksi yö järven rannassa. Reitti oli todella helppoa, koska olimme Pulmankijärven puolen "yleisellä" reitillä ja muutaman muunkin vaeltajan näimme-ensimmäiset tällä reissulla. Järvelle saavuttuamme pystytimme teltan ja aloimme heittää viehettä veteen, mutta jälleen ilman tulosta. Loppupäivän makoilimme ja nautimme vain luonnosta. Sitten suunnitelmat muuttuivat (jälleen kerran), sillä tulimme yhdessä siihen tulokseen, että mennään aikaisin nukkumaan, ja jos yöllä heräämme niin lähdemme autolle kävelemään noin 7-8 aikaan. Koitimme mennä nukkumaan ja kun tunnin pyörimme molemmat teltassa ja totesimme yhdessä, että eiköhän lähdetä vain kävelemään suoraan autolle. Näin ne suunnitelmat muuttuvat. Taustana päätökselle oli se, että saimme katsottua sääennusteen ja se lupasi seuraavalle päivälle 28 asteen hellettä. Emme olleet halukkaita kävelemään kovassa helteessä. Reitti oli taas mönkijäreittiä Pulmankijärven rantaan, mistä oli vielä 2 km autolle. Yöaurinko paistoi ja järvi oli rasvatyyni ja todella kauniin näköinen. 23:40 saavuimme autolle ja kotimatka alkoi.
Tälle vaellus-/ kalastusreissulle emme olleet kilometrejä tulleet ahnehtimaan, vaan nauttimaan kalastuksesta ja maisemista, ja molemmista nautitimme. Päätimme jo takaisin kotiinpäin ajaessamme, että ensi vuonna tulemme tänne uudestaan. Ehkäpä jo silloin se rautukin erehtyisi meidän uistimiin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti