Kupson kutsu

Kävimme tänään isän kanssa kiertämässä kupson kutsun, 

joka sijaitsee Pudasjärven kaupungissa Jaurakkajärvellä.

Reissun idea lähti artikkelista, johon törmäsimme netissä. 

Artikkeliin pääsee tästä.

Aamulla lähdimme puoli yhdentoista aikaan ajamaan, maukkaan ruoan päätteeksi. 

Matkaa kertyi noin 100km kotoa perille. 

Ilma oli mitä mainioin auringon paistaessa ja 

lämpötilakin kohosi jopa kymmeneen asteeseen.

Automatka sujui mukavasti ja perillä vaihdoimme 

vain vaelluskamppeet niskaan ja suuntasimme reitille. 

Reitin lähtöpisteessä oli merkitty etäisyydet, 

kuinka pitkästi matkaa oli lumoukselle, keitaalle ja elämykselle.

Elämys oli 2.6km päässä lähtöpisteesta ja matka sinne oli helppo kävellä. 

Elämykseltä löytyi kaikeksi yllätykseksemme sauna, huussi, 

 laavu ja virtaava puro, josta saimme raikasta vettä. 

Matka oli vasta alussaan, mutta nautimme täysin rinnoin 

näin harvinaisesta pysähdyspaikasta. 

Aiemmin kun ei ole tullut saunaa reitin varrella vastaan.

 Suunnitelmiakin tuli, että saunaa pitää ehdottomasti jatkossa käydä testaamassa.

Elämykseltä matka jatkui pienen tauon jälkeen lumoukselle, 

joka sijaitsi Jaurakkavaaran päällä. 

Matka lumoukselle ei ollut yhtä helppo kulkea kuin alku pätkä, 

sillä se oli jyrkkää nousua kodalle saakka. 

Metsä oli koko tämän matkan vanhaa, 

joten se helpotti kipuamista ja kohta olimmekin jo lumouksella. 

Periltä löytyi kota, huussi ja uskomattoman hienon näköalan omaava näköalatasanne. 

Huhu kuuluu, että jopa itse Tarja Halonen olisi 

käynyt Lumouksella. 

Siellä söimme hieman eväitä ja isä joi matkan ensimmäisen kahvikuppinsa. 

Taisimmepa sieltä löytää myös yhden geokätkönkin,

Lumoukselta suuntasimme lopulta keitaalle, 

joka sijaitsi hieman yli matkan puolivälin. 

Alkumatka tästäkin pätkästä oli jyrkkää nousua,

 vaikka isä kerkesikin jo lumouksella iloita siitä, että eiköhän nouset ole jo noustu. 

No ei aivan. Keidas sijaitsi aivan vaaran alla, pienen lammen rannassa.

 Keitaalta löytyi hieno laavu ja käymälä kuten kummastakin aiemmasta kohteesta 

Tässä taukomme oli kuitenkin hieman kahta aiempaa lyhyempi 

ja suuntasimmekin aikapian nokkamme kohti autoa.

Tästä alkoikin sitten matkan tylsin osuus, 

sillä kaikki suuremman nähtävyydet oli ohitettu ja 

metsäkin muuttui suurimmaksi osaksi sekametsäksi. 

Matkaa keitaalta autolle oli arviomme mukaan hieman alle neljä kilometriä.

Matkan aikana nautimme paljon marjoja, etenkin puolukoita, 

sillä siellä niitä oli aivan uskomattoman paljon. 

Maistelimme matkan varrella myös erikoisempaa marjaa,

 joka paljastui todella epäielyttävän makuiseksi. 

Aluksi luulimme, että marja olisi karpalo. 

Mutta jo mausta saimme selville sen, että marja ei todellakaan ollut karpalo. 

Jäimme pohtimaan asiaa ja kotona marja paljastui ruohokanukaksi.

Reitti oli hieman odotettua rankempi, mutta todellakin sen arvoinen. 

Emme kiertäneet reittiä suositeltuun kiertosuuntaan vaan nurin kurin. 

Jos olisimme kiertäneet reitin suositeltuun suuntaan, 

olisi se mielestämme voinut olla hieman helpompi 

sillä nouset eivät olisi olleet siihen suuntaan yhtä raskaita. 

Olimme myös siinä mielessä tyytyväisiä kiertosuuntaamme, 

että ns. matkan tylsä osuus osui loppumatkalle, 

oten jaksoimme nauttia alkumatkasta vielä hienoista näkaloista.

Reissu oli kaiken kaikkiaan todella hieno ja suhteellisen väsyttävä. 

Matka oli kaikkineen noin kymmenen kilometrin mittainen 

ja aivan sopiva siis päiväreissuun. 

Puhuimme kuitenkin, että ehkä emme kiertäisi reittiä

 kokonaisuudessaan uudestaan vaan saattaisimme 

pistäytyä lumouksella tai elämyksellä. 

Keidas kuitenkin jäisi tälläisella reissulla pois laskuista.