Riisitunturin Kansallispuistossa 2019 yhden yön reissulla

                                       Riisitunturin kansallispuistossa heinäkuussa 2019

Kesäloma oli menossa jo viimeisellä viikolla ja syntymäpäiväkin oli käsillä. Vielä piti ehtiä käydä jossain, ja kohteeksi valikoitui Riisitunturin kansallispuisto.

1.Päivä 29.7.2019

Noukavaaran p-paikka- Uudenlammen laavu

Oli syntymäpäivä ja mikä olisi parempi syntymäpäivän viettotapa kuin rinkan kanto luonnossa.

Liikkeelle pääsin vasta puolen päivän aikaan, sillä eihän minulla ollut kiire. Edellisellä viikolla oli ollut 30 asteen helteitä, ja olin viivästyttänyt lähtöä helteiden takia. En halunnut olla liikkeellä rinkan kanssa kovalla helteellä. Ajatuksena oli mennä Riisitunturin kansallispuiston alueelle eri kautta mistä olin aiemmin mennyt, eli Noukavaaran kautta. Noukavaaran soratien alussa oli varoituskyltti ”Ajo omalla vastuulla”, mikä vähän arvelutti, mutta tie oli kuitenkin ainakin minun autollani ajettavassa kunnossa. Sateella olisi tilanne olla toisenlainen. Noukavaaran p-paikalta alkoi nousu Noukavaaralle, mutta onneksi se ei ollut kovin vaativa. Soiluvaaralta alkoi laskeutuminen Soilun laavulle, jossa pidin reilu tauon. Jostakin syystä taas alkumatkasta rinkka tuntui painavan. Soiluvaaralla ja Noukavaaralla alkoi maisemat miellyttämään silmiä ja maasto oli vaihtelevaa. Soilun laavun tauon jälkeen rinkkakaan ei enää painanut ja matkan teko alkoi sujua. Suoniityn taukopaikalla aika meni ajatusten ja kokemusten vaihtoon siellä olevan pariskunnan kanssa. Matka jatkui Nuolivaaran kuvetta pitkin ja reitti oli nousua ja laskua täynnä. Se ei haitannut sillä matkan teko oli enemmän miellyttävää vaihtelevuuden takia. Jotenkin olin matkan pituuden arvioinut väärin Soilun laavulta Uudenlammen laavulle. Yhtäkkiä kun tarkisti GPS:stä jäljellä olevan matkan niin totesin matkaa olevan vain 0.5 km. Eli olin melkein perillä. Olin ajatellut, että kokonaispäiväreissu tulisi olemaan noin 10 km, mutta matkan pituudeksi tuli 7.3 km. Olinkin lähtenyt ajatuksella, että pidän päivämatkan lyhyenä. Siinä onnistuin. Laavulla oli vanhempi naisvaeltaja ja nuorempi vaeltaja. Niiden jatkaessa matkaa otin teltan ja pystytin sen 200 metrin päähän laavusta. Melkein koko Suomessa oli metsäpalovaroitus, eli voinut tehdä tulia laavulla. Kun olin saanut teltan pystytettyä ja tavarat sisään niin alkoi sataa….niin tuttua. Iltaa vietin teltan sisällä ja laitoin aikaisin nukkumaan.

  

2.Päivä 30.7.2019

Uudenlammen laavu-Noukavaaran p-paikka

Koko yön satoi ja tuuli yltyi suorastaan myrskyiseksi.

Aamulla teltasta herätessäni tein päätöksen yhden yön reissusta. Olin illalla soitellut kotiin ja sieltä olin saanut sääennusteen, mikä lupasi huonoa ilmaa alueelle. Olin jo aamulla seitsemän aikaan aamutoimissani keittämässä aamupuuroa ja samalla kun vesi kiehui, niin pakkailin jo tavaroita rinkkaan.

Siitä sitten liikkeelle kohti Riisitunturia. Minulla oli muistissa, että heti alkuun joudun kiipeämään Riisitunturille, eli ylämäkeä riitti vähäksi aikaa. Olin jättänyt merinovillaisen alushousun päällyshousun alle ja sitä kiroilin, kun ylämäkeä kiipesin. Kun Riisitunturille kiivetessä alkoi puut jäämään taakseni ja tuuli pääsi kunnolla repimään miestä, niin kiitin viisauttani. Alushousut olivat todella tarpeen. Pohjoispuolen tuuli oli kylmä ja repivä. Kun pääsin Riisitunturin päälle, niin kuvailin hetken ja jatkoin matkaani. Ongelmana minulla oli juomaveden vähyys, mihin sain helpotusta Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välissä olevalta lammelta. Maisemat olivat nyt hienoja ja niitä pysähdyin vähän väliä ihastelemaan.

Seuraava etappi olikin Riisitunturin autiotupa, mihin en ollut vielä päässyt yöpymään. Nyt kun olin saanut juomavesitäydennystä, niin keitteli siellä kahvit. Autiotuvalla oli rakennusprojekti käynnissä-ainakin materiaalia oli kovasti sinne viety. Mitähän sinne suunnittelevat?

Siitä matka jatkui kohti Soilun laavua, eli olin kiertänyt Riisin Rietas-reittiä. Loppumatka meni joutuisasti Noukavaaralle. Toisen päivän matkan pituudeksi tuli 7.8 km.

Parin päivän reissu oli mukava. Negatiivisena asiana koin reitillä olevan ihmispaljouden, vaikka kairaan kyllä kulkijaa mahtuu.

Syntymäpäivän vietin siten mikä on mielestäni paras tapa- eli rinkka selässä luonnossa !!

RIISIN RIETAS

RIISIN RIETAS

N66° 12.943' E28° 35.171'

Riisitunturin pisin päiväreitti 

kulkee tunturihuippujen, 

rinnesoiden ja metsien kautta. 

Riettaalla on useita taukopaikkoja evästelyä varten.

Lähtöpiste 

Riisitunturin lähtöpiste puiston rajalla.

Pysäköintialueella tilaa kymmenille 

henkilöautoille ja muutamalle linja-autolle.

Retkeilyrakenteet 

Opastuskatos ja portti pysäköintialueen vieressä, 

jossa myös kuivakäymälä. Matkalla pitkoksia ja ylikulkusiltoja. 

Riisitunturin autiotupa, jossa tulentekopaikka, 

puuvaja ja käymälä.

Reittiselostus 

Reittimerkintä: 

vihreät maalimerkit tolpissa.

Riisin rietas on asettava haastavampi reitti. 

Se polveilee Riisitunturin vaara- ja tunturialueella 

ja tarjoaa hienoja näkymiä koillismaalaiseen

 järvi- ja metsämaisemiin.

Huomioitavaa 

Kulkusuunta myötäpäivään.

Lauantaina 2.9.2017 aamulla käynnistin

autoa Oulussa ja suunnistin aikaisin auton 

keulan kohti Posiota ja Riistunturin

kansallispuistoa.

Aiemmin olimme käyneet Karitunturilla

lumikengillä hienon tykkylumen aikaan, ja

olin jo pitempään haaveillut käydä 

vaeltamassa Riisitunturilla.

Noin yhdentoista aikaan olin perillä...

ja oli jokin muukin saapunut

paikalle. Ilma oli optimaallinen

vaellukselle ja sen tähden varmaan muutkin olivat

lähteneet liikkeelle.

Polku lähtikin nousemaan suoraan riisitunturin 

päälle, mutta nousu oli kuitenkin maltillinen.

Eli heti riettaan alussa pääsin ihastelemaan

näkymiä Riistuntunturilta, ja kyllähän

sieltä näkikin :)

Reitti oli todella hyvä ja pidetty kunnossa, sillä

kosteimmat paikat oli sorastettu.

Tunturin päältä olikin pitkä lasku kohti

uudensuon lammen laavua.

Riisijoen taisin ylittää muutaman kerran ja 

vesi näytti juontikelpoiselta.

Laavulla oli perhe ruokailemassa ja oli menossa

yöpymään seuraavalle laavulle.

Vanhemmat olivat himovaeltajia ja 

olivat ottaneet myös tällä kertaa jälkikasvun 

mukaan.

Soilon laavu on ennen Riistunturin autiotupaa.

Autiotuvalla oli kovasti porukkaa, sillä

lyhyempi reitti Riisin rääpäsy kiertää tuvan kautta.

Alkumatkalla säikähdin, että joudunko noin 

suuressa porukassa vaeltamaan, mutta Riistunturin

päältä reitti jakaantuu kahteen suntaan. 

Toisesta polusta mennään Riisin Riettaalle, joka on pidempi

ja toisesta polusta rääpäsylle, joka on

vähän päällle 4km. 

Onneksi ne perheelliset kiersivät sen lyhyemmän reitin.

Rietas oli mukava ja vaihteleva reissu. Jo pienen riisitunturin

päällä oli todella hienot näkymät ja tuli pikkuisen

mieleen Tunturi-Lapin vaellukset.

Kannattaa ehdottomasti kiertää pidempi reissu,

niin ei ole niin paljon kanssakiertäjiä.

Toki lyhyt reissu antaa varmaan mukavat 

"maistijaiset" paikasta.

Juomavettä löytyy luonnosta-ainakin silmämääräisesti 

arvioituna.

Paikka jäi mietityttämään myös lumikenkäilyn

osalta...on varmaan hieno paikka

siihenkin. Jospa niiden ja ahkion kanssa joskus myös

paikan päällle, mutta onko sitä väkeä myös 

silloinkin?

Korouoma talvella

Korouoman reittiä oltiin katseltu jo pitkän aikaa ”sillä silmällä”,

ja kun pääsisäisenä on niin reilusti aikaa,

niin päätimme lähteä sen katsastamaan Saran kanssa.

Kartan mukaan Koronjään rengasreitti on noin 5 km

ja on myös lumikengillä kuljettavissa,

kuten sen Posion sivulta saatu latukartta osoitti.

Matkaahan Oulusta on noin 250 km,

ja kaunis pääsisäispäivä oli edessä myös

YRNO:n mukaan myös Posion seudulla.

Pakkasta ei pitänyt olla paljon (kuten ei ollutkaan)

 ja jopa auringon piti paistaa.

Kuten olimme tunturi-/vaara-alueista oppineet,

että ilma muuttui todella nopeasti korkeimmilla paikoilla.

Menomatkalla ilma ehti jo todella vaihtua aurinkoisesta

 synkkään ja sakeaan lumisateeseen

ja niin se teki sen myös reitin varrellakin.

 Lähtöpisteeksi reitille asetimme Saukkovaaran

pysäköintialueen ja ennen kuin perille pääsimme,

ennustelimme, että siellä voisi olla muitakin…

ja olihan siellä parkkipaikka täynnä autoja.

Pikkuisen se fiilistä laski,

vaikka näkymien odotukset sitä nostivatkin.

No siitä parkkipaikalta rinkka pykälään ja reitille.

Edelle lähti koirien kanssa porukkaa ja

kun risteyskohdassa jäivät miettimään kumpaa

suuntaan lähtevät kiertämään,

niin lähdimme heidän päätöksen teon jälkeen

kiertämään toiseen suuntaan, eli vastapäivään.

Suositushan on reitille myötä päivään,

sillä niin joutuu vähempi nousemaan ylämäkeen.

Sen mekin totesimme,

kun olimme jonkin aikaa tauon jälkeen

tovin mäkeä ylöspäin nousseet.

Toki se tauko ensin laavulla

(laavuja oli kaksi ensimmäisellä taukopaikalla)

 vähän yli kilometrin alamäkikävelyn jälkeen.

Siis ilman lumikenkiähän me kuljimme,

sillä kaikki lähtivät P-paikalta ilman mitään

talvikulkuvälineitä ja niin mekin sinne

rohkenimme lähteä ilman lumikenkiä.

Ja se olikin oikea päätös,

sillä siellä oli todella hyvin tallottu polku

ja lumikengillä kulku olisi ollut jopa

hankalaa korkeuserojen takia

ja polun kapeuden takia.

Maasto on korkeuserojen takia todella vaihteleva

ja meidän kulkusuunnan takia välillä

jopa kunnolla sykettä nostavaa.

Pahimpiin paikkoihin oli mäkiin laitettu köysikaiteet

helpottamaan nousua/laskua,

mutta vielä haastavammaksi mäet tekivät se,

että kulkijoita oli ollut niin paljon,

että mäet olivat jopa jäisiä.

Onneksi oli vaellussauvat mukana!

Eli reissu alkoi makkaranpaistolla laavulla

ja kun tunkua oli makkaranpaistoon,

niin emme siinä kauan viihtyneet vaan

lähdimme niin sanotusti ”pakoon”.

Mutta ei se väkimäärä vähentynyt siellä

ensimmäisellä jääputouksellakaan,

kun ulkomaisia turisteja oli ryhmänä kuvaamassa sitä.

Muutama rohkea kiipeilijäkin näkyi olevan putouksen päällä.

Sen jälkeen lähdimmekin eteenpäin

yrittäen päästä ihmisten edelle.

Aina tuli vaan kulkijoita vastaan ja perässä tuli porukkaa…harmi..

Kolme putousta ja uomassa virta joka äänteli jääkannen alla.

Se oli ihan mukavaa, ja kun sinne olisimme

tulleet jonakin arkipäivänä, olisi fiilis ollut

varmaan todella hieno.

Olisimme varmaan jopa maistaneet kuksallisen

uomanvirran vettä,

kuten aina teemme vapaan veden virralla.

No kiertosuunta oli haasteellisempi,

kun sen vastapäivään kiersimme ylämäkien tähden.

Maisemat olivat uomassa hienot sekä kalliot

uomien reunoilla vaikuttavat.

Meitä vaan häiritsi se,

kun sattui paikalla olemaan paljon kulkijoita,

mutta sehän meitä aina häiritsee,

kun satumme pitämään erämaan rauhasta.

Kiva paikka kuitenkin päiväreissulle ja makkaranpaistolle.