Saunasaaren autiotuvalla elokuussa 2019
Elokuu
oli jo hyvää vauhtia menossa syksyä kohti ja teki mieli lähteä Martimoaavan
soidensuojelualueelle, joka sijaitsee Kemimaan ja Simon alueella. Olin aiemmin
jo käynyt siellä, mutta Saunasaaren autiotupa ja Jääkärinkämppä oli
käymättä.
1.Päivä
10.8.2019
Kun
lähdin liikkeelle Oulusta oli ajatuksena mennä yöpymään Kivalon autiotuvalle,
joka oli Keski-Penikka vaaran päällä. Paikka on hieno keskellä pirunpeltoa.
Ajatuksissani istuin jo tuvan ovella ja ihailin ilta-aurinkoa kuksassani
whiskyä ja mieli rauhallisena. Kun pääsin autiotuvalle lähtevän polun
alkupäähän, totesin ettei sinne kannata lähteä nousemaan, koska paikalla oli jo
2 autoa. Ajelin tietä eteenpäin aina Jääkärikämpän polun alkupäähän. Siellä en
ollut käynyt ja otin rinkan selkääni, jos siellä olisi yöpymismahdollisuus.
Autiotupa ei ollut kaukana tiestä. Tupa oli pieni ja en oikein päässyt siellä
siihen fiilikseen, että olisin sinne yöksi jäädä. Toki siellä olisi
ollut juomavettä purossa, joka solisi kirkkaana. Niinpä taas soratietä
eteenpäin aina tien päähän asti. Siitä lähtisi polku Saunasaaren autiotuvalle
ja matkaa näkyi olevan 3.5 km-ei paha, pikku lämmin! Polku oli leveä ainakin
2.5 km matkalla ja sitten se kapeni enemmän jotos-tyyppiseksi. Viimeisen kilometrin
matkalla oli polulla kiviä ja juuria, mutta hyvin kuljettavissa. Saunasaaren
autiotupa ei ole pramea ulkopuolelta, mutta sisältä erittäin viihtyisä.
Makuupaikka löytyy kahdelle vaeltajalle. Olin tosi tyytyväinen, että olin
paikalle tullut. Ilma oli vieläkin erittäin lämmin ja viihdyinkin suurimman
osan iltaa nuotiopaikalla istuen. Oli metsäpalovaroitus ja nuotiota en pystynyt
tekemään, mutta se ei haitannut. Kävin tutustumassa lähellä olevaan suohon ja
vietin aikaa. Sain soitettua tärkeät kotipuhelut ja rauhotuin omiin ajatuksiin.
Loppuillasta tein tupaan vielä polttopuita, vaikka en itse niitä paljon
tarvinnut. Oikeastaan en olisi tarvinnut ollenkaan, mutta jostain syystä laitoin
kaminaan tulet ja pian oli tupa liian lämmin. Illan päälle vielä kokkasin
sisällä trangialla nuudelit ja sitten olikin jo hyvä mennä nukkumaan.
2.Päivä
11.8.2019
Aamulla
heräsin auringon paisteiseen päivään. Olipa hieno aamu!
Ylhäällä olin jo klo 7
aikoihin, mutta se ei haitannut sillä olin aikaisin mennyt nukkumaan. Ulkona
nuotiopaikalla keittelin kahvit ja tein hiljaa lähtövalmisteluja. Ajatuksena
oli käydä Kivalon autiotuvalla katselemassa maisemia, kun ilmakin oli niin
hieno. Menomatka autolle taittui nopeasti ja pikkuinen siirto autolla Kivalolle
lähtevän polun alkupäähän. Rinkan tyhjensin ylimääräisistä tavaroista pois ja
laitoin takin rinkan sisälle ja juomapullot. Pelkkä paita päällä lähdin kiipeämään
Keski-Penikan päälle ja hyvin tarkeni. Oli Saran kanssa aiemmin käynyt
autiotuvalla myrskysateella ja silloin ei merkkejä huomannut ja silloin
menimmekin ”omia polkuja”. Nytkin sai kiviosuuksilla olla todella tarkkana.
Merkinnöistä mainitsivat myös pariskunta, joka takaisin tullessani tuli minua
vastaan. Tuvalla kirjoittelin nimeni vieraskirjaan otin videota ja valokuvia.
Ja pitihän se käydä tietenkin palotornissa. On se vaan komea paikka-Kivalon
autiotupa!
