Korouoma talvella

Korouoman reittiä oltiin katseltu jo pitkän aikaa ”sillä silmällä”,

ja kun pääsisäisenä on niin reilusti aikaa,

niin päätimme lähteä sen katsastamaan Saran kanssa.

Kartan mukaan Koronjään rengasreitti on noin 5 km

ja on myös lumikengillä kuljettavissa,

kuten sen Posion sivulta saatu latukartta osoitti.

Matkaahan Oulusta on noin 250 km,

ja kaunis pääsisäispäivä oli edessä myös

YRNO:n mukaan myös Posion seudulla.

Pakkasta ei pitänyt olla paljon (kuten ei ollutkaan)

 ja jopa auringon piti paistaa.

Kuten olimme tunturi-/vaara-alueista oppineet,

että ilma muuttui todella nopeasti korkeimmilla paikoilla.

Menomatkalla ilma ehti jo todella vaihtua aurinkoisesta

 synkkään ja sakeaan lumisateeseen

ja niin se teki sen myös reitin varrellakin.

 Lähtöpisteeksi reitille asetimme Saukkovaaran

pysäköintialueen ja ennen kuin perille pääsimme,

ennustelimme, että siellä voisi olla muitakin…

ja olihan siellä parkkipaikka täynnä autoja.

Pikkuisen se fiilistä laski,

vaikka näkymien odotukset sitä nostivatkin.

No siitä parkkipaikalta rinkka pykälään ja reitille.

Edelle lähti koirien kanssa porukkaa ja

kun risteyskohdassa jäivät miettimään kumpaa

suuntaan lähtevät kiertämään,

niin lähdimme heidän päätöksen teon jälkeen

kiertämään toiseen suuntaan, eli vastapäivään.

Suositushan on reitille myötä päivään,

sillä niin joutuu vähempi nousemaan ylämäkeen.

Sen mekin totesimme,

kun olimme jonkin aikaa tauon jälkeen

tovin mäkeä ylöspäin nousseet.

Toki se tauko ensin laavulla

(laavuja oli kaksi ensimmäisellä taukopaikalla)

 vähän yli kilometrin alamäkikävelyn jälkeen.

Siis ilman lumikenkiähän me kuljimme,

sillä kaikki lähtivät P-paikalta ilman mitään

talvikulkuvälineitä ja niin mekin sinne

rohkenimme lähteä ilman lumikenkiä.

Ja se olikin oikea päätös,

sillä siellä oli todella hyvin tallottu polku

ja lumikengillä kulku olisi ollut jopa

hankalaa korkeuserojen takia

ja polun kapeuden takia.

Maasto on korkeuserojen takia todella vaihteleva

ja meidän kulkusuunnan takia välillä

jopa kunnolla sykettä nostavaa.

Pahimpiin paikkoihin oli mäkiin laitettu köysikaiteet

helpottamaan nousua/laskua,

mutta vielä haastavammaksi mäet tekivät se,

että kulkijoita oli ollut niin paljon,

että mäet olivat jopa jäisiä.

Onneksi oli vaellussauvat mukana!

Eli reissu alkoi makkaranpaistolla laavulla

ja kun tunkua oli makkaranpaistoon,

niin emme siinä kauan viihtyneet vaan

lähdimme niin sanotusti ”pakoon”.

Mutta ei se väkimäärä vähentynyt siellä

ensimmäisellä jääputouksellakaan,

kun ulkomaisia turisteja oli ryhmänä kuvaamassa sitä.

Muutama rohkea kiipeilijäkin näkyi olevan putouksen päällä.

Sen jälkeen lähdimmekin eteenpäin

yrittäen päästä ihmisten edelle.

Aina tuli vaan kulkijoita vastaan ja perässä tuli porukkaa…harmi..

Kolme putousta ja uomassa virta joka äänteli jääkannen alla.

Se oli ihan mukavaa, ja kun sinne olisimme

tulleet jonakin arkipäivänä, olisi fiilis ollut

varmaan todella hieno.

Olisimme varmaan jopa maistaneet kuksallisen

uomanvirran vettä,

kuten aina teemme vapaan veden virralla.

No kiertosuunta oli haasteellisempi,

kun sen vastapäivään kiersimme ylämäkien tähden.

Maisemat olivat uomassa hienot sekä kalliot

uomien reunoilla vaikuttavat.

Meitä vaan häiritsi se,

kun sattui paikalla olemaan paljon kulkijoita,

mutta sehän meitä aina häiritsee,

kun satumme pitämään erämaan rauhasta.

Kiva paikka kuitenkin päiväreissulle ja makkaranpaistolle.