RIISIN RIETAS

RIISIN RIETAS

N66° 12.943' E28° 35.171'

Riisitunturin pisin päiväreitti 

kulkee tunturihuippujen, 

rinnesoiden ja metsien kautta. 

Riettaalla on useita taukopaikkoja evästelyä varten.

Lähtöpiste 

Riisitunturin lähtöpiste puiston rajalla.

Pysäköintialueella tilaa kymmenille 

henkilöautoille ja muutamalle linja-autolle.

Retkeilyrakenteet 

Opastuskatos ja portti pysäköintialueen vieressä, 

jossa myös kuivakäymälä. Matkalla pitkoksia ja ylikulkusiltoja. 

Riisitunturin autiotupa, jossa tulentekopaikka, 

puuvaja ja käymälä.

Reittiselostus 

Reittimerkintä: 

vihreät maalimerkit tolpissa.

Riisin rietas on asettava haastavampi reitti. 

Se polveilee Riisitunturin vaara- ja tunturialueella 

ja tarjoaa hienoja näkymiä koillismaalaiseen

 järvi- ja metsämaisemiin.

Huomioitavaa 

Kulkusuunta myötäpäivään.

Lauantaina 2.9.2017 aamulla käynnistin

autoa Oulussa ja suunnistin aikaisin auton 

keulan kohti Posiota ja Riistunturin

kansallispuistoa.

Aiemmin olimme käyneet Karitunturilla

lumikengillä hienon tykkylumen aikaan, ja

olin jo pitempään haaveillut käydä 

vaeltamassa Riisitunturilla.

Noin yhdentoista aikaan olin perillä...

ja oli jokin muukin saapunut

paikalle. Ilma oli optimaallinen

vaellukselle ja sen tähden varmaan muutkin olivat

lähteneet liikkeelle.

Polku lähtikin nousemaan suoraan riisitunturin 

päälle, mutta nousu oli kuitenkin maltillinen.

Eli heti riettaan alussa pääsin ihastelemaan

näkymiä Riistuntunturilta, ja kyllähän

sieltä näkikin :)

Reitti oli todella hyvä ja pidetty kunnossa, sillä

kosteimmat paikat oli sorastettu.

Tunturin päältä olikin pitkä lasku kohti

uudensuon lammen laavua.

Riisijoen taisin ylittää muutaman kerran ja 

vesi näytti juontikelpoiselta.

Laavulla oli perhe ruokailemassa ja oli menossa

yöpymään seuraavalle laavulle.

Vanhemmat olivat himovaeltajia ja 

olivat ottaneet myös tällä kertaa jälkikasvun 

mukaan.

Soilon laavu on ennen Riistunturin autiotupaa.

Autiotuvalla oli kovasti porukkaa, sillä

lyhyempi reitti Riisin rääpäsy kiertää tuvan kautta.

Alkumatkalla säikähdin, että joudunko noin 

suuressa porukassa vaeltamaan, mutta Riistunturin

päältä reitti jakaantuu kahteen suntaan. 

Toisesta polusta mennään Riisin Riettaalle, joka on pidempi

ja toisesta polusta rääpäsylle, joka on

vähän päällle 4km. 

Onneksi ne perheelliset kiersivät sen lyhyemmän reitin.

Rietas oli mukava ja vaihteleva reissu. Jo pienen riisitunturin

päällä oli todella hienot näkymät ja tuli pikkuisen

mieleen Tunturi-Lapin vaellukset.

Kannattaa ehdottomasti kiertää pidempi reissu,

niin ei ole niin paljon kanssakiertäjiä.

Toki lyhyt reissu antaa varmaan mukavat 

"maistijaiset" paikasta.

Juomavettä löytyy luonnosta-ainakin silmämääräisesti 

arvioituna.

Paikka jäi mietityttämään myös lumikenkäilyn

osalta...on varmaan hieno paikka

siihenkin. Jospa niiden ja ahkion kanssa joskus myös

paikan päällle, mutta onko sitä väkeä myös 

silloinkin?

Pöyrisjärven Erämaa-alue

PÖYRISJÄRVEN ERÄMAA-ALUE

Enontekiö

TunturiLappi

 Pöyrisjärven varaus- ja autiotupa

WGS84

 lat: 68° 42.0049'

 lon: 23° 48.7611'

Olimme jo pidemmään aikaa haaveilleet/miettineet 

lähtöä Tunturi Lappiin vähän pidemmäksi aikaa, 

ja kesän aika oli juuri siihen sopiva. 

Matkan  päämääräksi valikoitui Pöyrisjärven erämaalue, 

jossa oli tutkiskelun mukaan juuri sellaista "Lappia", 

jota me kaikki kolme halusimme. 

Retken valmistelu tällaiseen paikkaan, jossa

ei ollut mitään, eikä lähelläkään ketään- 

olikin sitten pikkuisen tarkempaa. 

Koko ajan oli kuitenkin mietittävä sitä, 

ettei tavaramäärä kasva kovin suureksi. 

Eli oli miettittävä kiloja. 

Ruokapuoleksi otimme valmiita retkiruokia, 

joissa oli valikoimissa myös niitä 

gluteenittomia, joita Sara tarvitsee ruokavaliokseen. 

Aamupalaksi BlåBandin lämmin kuppi-pusseja. 

Kaikki kuivaeväät olivat maukkaita, eikä mauttomia kuten

pelkäsimme etukäteen. 

Päivälle vaellusajalle tietenkin Tuplasuklaapatukoita, 

joista saa aina niin mukavasti energiaa.

Kääntyessämme Kolarin tieltä Näkkälän tielle, 

jäimme katsastelemaan ja 

ihastelemaan maisemia-olimme jo aivan haltioissamme, 

sillä havupuuvyöhyke oli jäänyt

jo taaksemme :)

Lähtö oli 2.7.2016 lauantaiaamuna 6.30 Oulusta
ja olimme jo noin klo 14.30
aikoihin kääntyneet Kolarin tieltä Näkkälään menevälle tielle.
Matkallallemme Tornion jälkeen
 sattui tietenkin (?) erikoiskuljetus,
jonka perässä jouduimme jonottamaan vajaan tunnin.
Näkkälässä oli "turisteille" P-paikka,
johon jätimme auton ja aloimme laittamaan
kolme rinkkaa kantokuntoon.
Ja tulihan niihin kaikkiin kuitenkin reilusti painoa,
sillä olihan meillä myös telttakin mukana.
Se olikin meidän pää-asiallinen majoitteemme.

Autolta lähtiessämme olimme laittaneet takit päälle, 

mutta melko pian jouduimme ne 

ottamaan pois. Hyttysiä ei vileä ollut kovin paljon. 

Ja siitä alkoi nousu ylöspäin Palkisoiville.

Ylempänä olikin sitten niin tuulista, 

että saimme pistää takit päälle takaisin. 

No...silloin varsinkaan eivät hyttyset häirinneet. 

Ensimmäisen päivän 11 km matka meni hyvin, 

ilman mitään kommelluksia.

Olimme suunnitelleet leiripaikkamme siten, 

että juomavesi oli aina vieressä.

Alueen vedet ovat lähtökohtaisesti aina juomakelposia. 

Niin oli myös ensimmäisen

yön leiripaikan vieressä oleva lammen vesi. 

Sää olikin mennyt niin tuuliseksi ja enteili sadetta, 

että teltan paikan haku olikin tarkkaa puuhaa. 

Emme halunneet, että joudumme nousemaan teltan

kiinnityksen korjailuun yöllä kesken unien.

Reitin sunnittelua ja veden ottoa.

Yöllä satoi, ja enteili epävakaista ilmaa. 

Olimme pystyneet illalla katsomaan

puhelimella sääennusteen ja soittamaan kotiinkin, 

Tämä ei ollut itsestään selvyys tällä alueella kuten

tulimme myöhemmin huomaamaan.

Heräilimme klo 10.10 ja aamutoimet tehtyämme lähdimme 

epävakaassan säässä liikkeelle.

Ja sitä vettä kohta tulikin ihan taivaan täydeltä.

Kaikkena hauskuutena jouduimme kovimmassa 

sateessa ylittämään 3.5 km suoalueen. 

Onneksi keskellä suota oli sateessa sen varran taukoa, 

että saimme  sokeriannoksemme otettua 

ja kuvattua pienen pätkän videota.

Tarkoituksemme oli mennä ylemmäs tunturille yöpymään,

mutta kun tulimme hanhikurulle 

ja näimme siinä olevan tunturipuron- 

jäimme siihen.

Olimme niin väsyneitä sateen ja suon ylityksen takia, 

että pystytimme teltan ja 

menimme päiväunille sateen suojaan.

Ja kun heräsimme oli sade lakannut ja aurinko tullut esiin. 

Saimme  laittaa kaikki märät vaateemme ja 

varusteemme rinteelle tuuleen ja auringon lämpöön kuivumaan.

Täällä näimme elämämme ensimmäisen kerran sopulin, 

eikä kamera tietenkään ollut silloin valmiina :(

Oli valinnut leikkipaikakseen ihan leirimme lähistön.

 

Läheisestä lammesta kokeilimme kalastaa lisäruokaa illaksi, 

mutta tuloksetta.

Ilma oli todella hieno illalla ja maisemat mykistävät.

Hyvin nukutun yön jälkeen,
sitten lähdimmekin taas nousemaan ylös tunturille -

Jierstivaaralle. 

Matka olikin hieno ja puutonta. 

Olimme jo tähän mennessä laittaneet merkille 

kaksi tuntureilla olevaa asiaa:

Ylhäällä tunturilla on mäkäräisiä (ei sääskiä) 

ja sää vaihtuu todella nopeaa.

Lämpötila oli yli +20 astetta ja oli aika tuuletonta.
Taivaskin oli aika pilvetön,
eli varustauduimme shortseilla ja t-paidalla.
Sakari laittoi jalkaansa 

lenkkarit vaelluskengikseen. 

Ylhäällä näimme ensimmäisen kerran myös
kohteenamme olevan Pöyrisjärven.
Siellä meidän oli tarkoitus yöpyä ja levähtää pari yötä.

...ja mäkäräisiä oli todella paljon...

Eikä maisemissa ollut valittamista.

Vaelluskaverit !!

Jierstivaaran huipulta lähdimme alaspäin katsomalla
suunnan ylhäältä suorinta tietä autiotuvalle.
Kun laskuduimme huipulta saimme sääsket vaivoiksemme.

Matkalla autiotuvalle oli monta hiekkarantaista lampea, 

 joiden rannalla tietenkin piti välillä levähdellä.

Loppumatkasta alkoivat rinkat painamaan sen verran,
että olimme todella tyytyväisiä kun pääsimme
Pöyrisjärven autiotuvan paratiisiin.
Ensimmäisenä kävimme heittämässä rinkat sisään
sekä tervehtimässä tuvassa ollutta
suunnistajamiestä ja sen jälkeen menimme
ulos polttamaan juhlasikareita.
Ja sitten hiekkarannalle uimaan.
Vesi oli kyllä aika kylmää.. :)

Perillä !! :)

Autiotuvan toisessa päässä on varaustupa ja toisessa päässä
rakennusta on kaikille avoin autiotuvan puoli.

Päivän aterian valmistimme nuotiopaikalla 

ja hyttysiä karkotimme nuotiosavulla.

Olimme todella väsyneitä, 

ja olimmekin täydessä unessa jo iltayhdeksän aikaan.

Suunnistajamies oli aamulla lähtenyt juoksemaan 

kohti omaa määräpäätänsä.

Illalla alkanut sade oli jatkunut koko yön

ja oli (tietenkin) myös aamulla riesanamme.

Oli pirttipäivä ja lepopäivä.

Se oli suunnitelmissamme ja olimme siihen 

suunnitelmaan tyytyväisiä, 

 sillä ulkona oli "koiran keli".

Sitten kuuntelimme radiosta säätiedotuksia ja alueelle 

luvattiin ukkosmyrskyjä ja todella 

kurjaa keliä muutama päivä eteenpäin. 

 Juuri meidän reissuajalle...

Onneksi otimme radion mukaan, sillä Pöyrisjärven autiotuvalla 

 ei ole matkapuhelinyhteyksiä.

Emme saaneet perheisiimme yhteyttä, mutta

tästä mahdollisuudesta olimme heitä varoitelleetkin.

Se sää pisti miettimään, sillä meillä oli tarkoitus jatkaa 

Norjan rajalle ja  olla matkan varrella telttamajoituksessa pari yötä.

Ei houkutellut- jos keli oli kuten ikkunasta 

saimme ulos katsoessamme todeta.

Mietimme vaihtoehtoja ja niitähän oli meillä kaksi. 

 Joko jatkaisimme alkuperäisen suunnitelman mukaan

ja tulisimme olemaan kaksi päivää todella märkiä. 

Tai sitten suunnistaisimme suoraan autolle 

ja aloitaisimme kotimatkan.

Päädyimme siihen, että lähdemme 15 km reissulle kohti autoa. 

Emme halunneet, että matkamuistoksi saisimme 

keljuja ja märkiä kilometrimuistoja 

joiden aikana 

emme pystyneet maisemista nauttimaan.

Ja lähtökin aikaistui iltapäivälle, 

kun miesseurue saapui yllättäen autiotuvalle. 

Niinpä mäkäräisen puremat saivat taas 

jaloissa liikettä kun lähdimme 

yötä vasten kohti autoa.

 Tästä 15 km:n päässä oli auto 

ja siitä se lähti klo 17.30 kilpajuoksu säätä vastaan.
Sillä taivas oli todella uhkaava. 

Alkumatkasta säästyimme sateelta pitkään, 

mutta kun asia tuli puheeksi, niin silloinhan se sade alkoi.
Ja sitähän vettä tuli ja välillä olimme korkella kohdalla,
kun ukkonen oli suoraan päällä.

Etukäteen laskeskelimme, että tulisimme olemaan autolla
noin klo 01.00 yöllä, 

mutta olimmekin jo klo 22.30. 

Loppumatka meni nopealla marssilla 

emmekkä suuria taukojakaan pitäneet.
Marssista olimme kyllä todella väsyneet sen
vauhdin ja myös  kastumisen takia.

Ajomatka Ouluun meni todella rauhassa,
sillä yöaikaan ei liikennettä ollut paljon,
Vasta aamuyöstä painui pää tyynyyn-juuri siihen aikaan
kun muut heräilivät....

"Lapin hulluus" käytiin taas uuusimassa!
Tunturi Lappiin on pakko palata, sillä jäi koko kolmikon Sydän !!