Lomavaaran autiotupa on entisen Oulun ja Lapin lääninrajan
tuntumassa UKK-reitin
varrella.
Tupa on aiemmin paikalla sijainneen savottakämpän
saunana
toiminut hirsitupa.
Kesä oli tullut ja sitä myötä myös kova halu
lähteä tutkimaan minulle uusia vielä käymättömiä autiotupia.
Kohteeksi valitsin Syötteen kansallispuiston
pohjoiskärjessä olevan Lomavaaran autiotuvan.
Lomavaaran autiotupa on Syötteen kansallispuiston toiseksi
pohjois autiotupa. Hoikkalammen autiotupa on
pohjoisin ja siellä olin käynyt jo useampaan kertaan.
Molemmat autiotuvat ovat UKK-reitin varrella. Tosin
Hoikkalammelle pitää pikkuisen poiketa sivulle, mutta
löytyy kyllä reittimerkintöjen avulla. Lomavaaran autiotuvalle
saavutaan ihan UKK-reittiä kulkemalla.
Itse ajelin reitille Pudasjärven Kouvan kylän ohi ajamalla ja
kylän jälkeen käännyin sivakkaojantielle. Kuulostaa isoltakin tieltä,
mutta on tosiasiassa soratie, josta käännyin sitten kohti Lomavaaran
kämppää. Tie ei ollut hyvä, mutta kuitenkin
ajettavissa vähän korkeammalla maavaralla
olevalla autolla. Auton jätin aukealle, josta ei
enää pystynyt ajamaan eteenpäin.
Koordinaatit auton jättöpaikasta:
lat:65051.5589’
lon:27042.9191’
Videolta voi tutkia paikkaa ja miettiä
voiko omalla autolla sinne ajella.
Siitä sitten aika leveää uraa eteenpäin ja sitten tarkkana!
Reitti nimittäin lähtee vasemmalle ja itsekin
meinasin reitistä painaa ohi. Reittimerkit jää
piiloon ja saa olla tarkkana.
Sitten alkoikin mukava nousu- siinä heti alkuun
syke nousuun :)
Reitti oli mukavan vaihteleva ja tuota kautta
kuljettuna vajaat 3 km pitkä. Pohjoispuolelta kuljettuna
tien varresta kuljettuna matka tuvalle on noin
2.5-kertainen (arvio).
Välillä ylitetään vanha lääninraja ja tullaan
Posion kunnan puolelle.
Autiotupa olikin positiivinen yllätys, eli hyväkuntoinen
ja viihtyisä.
Kamina ja hormi olivat verrattain
uusia, tai ainakin siltä näyttivät.
Tuvan takana on
Lomalampi, jonka rannalla minäkin viihdyin kun
ilta tuli. Kalaakin siitä olisi voinut saada, mutta
kalavehkeet eivät tällä kertaa tulleet mukaan.
Lammen vesirajaan pääsee kävelemään vaikka
lampi on suon keskellä. Lammesta voi ottaa pesuvesiä, mutta
juontivedeksi en itse sitä ottanut. Sen verran oli humuspitoista.
Tulipaikka on rinteessä ylempänä liiterin ja huussin
vieressä. Autiotupahan on lomavaaran ja Virsuvaaran
välissä, Lomavaaran kyljessä.
Ilta-aurinko valaisi mukavasti Virsuvaaran puita
kun illastin nuotiopaikalla.
Kulkijoita tuvalla oli käynyt harvakseltaan.
Eli käyttöaste on harvempaa ja pienempää
kuin Syötteen kansallispuiston eteläpäässä
olevilla tuvilla.
Hyttysten vähyys kuitenkin yllätti, sillä olin
varautunut siihen, että niitä on paljon. Reitillä
kulkiessa ei myrkkyjä tarvinnut vaikka
välillä oli kosteampiakin paikkoja. Illalla
nuotiopaikalla oli sääsket haittana siihen asti kun
oli kunnon tulet saanut nuotioon.
Lomavaaran autiotupa oli sen verran hieno paikka,
että kyllä siellä uudestaan tulee käytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti