RIISIN RIETAS

RIISIN RIETAS

N66° 12.943' E28° 35.171'

Riisitunturin pisin päiväreitti 

kulkee tunturihuippujen, 

rinnesoiden ja metsien kautta. 

Riettaalla on useita taukopaikkoja evästelyä varten.

Lähtöpiste 

Riisitunturin lähtöpiste puiston rajalla.

Pysäköintialueella tilaa kymmenille 

henkilöautoille ja muutamalle linja-autolle.

Retkeilyrakenteet 

Opastuskatos ja portti pysäköintialueen vieressä, 

jossa myös kuivakäymälä. Matkalla pitkoksia ja ylikulkusiltoja. 

Riisitunturin autiotupa, jossa tulentekopaikka, 

puuvaja ja käymälä.

Reittiselostus 

Reittimerkintä: 

vihreät maalimerkit tolpissa.

Riisin rietas on asettava haastavampi reitti. 

Se polveilee Riisitunturin vaara- ja tunturialueella 

ja tarjoaa hienoja näkymiä koillismaalaiseen

 järvi- ja metsämaisemiin.

Huomioitavaa 

Kulkusuunta myötäpäivään.

Lauantaina 2.9.2017 aamulla käynnistin

autoa Oulussa ja suunnistin aikaisin auton 

keulan kohti Posiota ja Riistunturin

kansallispuistoa.

Aiemmin olimme käyneet Karitunturilla

lumikengillä hienon tykkylumen aikaan, ja

olin jo pitempään haaveillut käydä 

vaeltamassa Riisitunturilla.

Noin yhdentoista aikaan olin perillä...

ja oli jokin muukin saapunut

paikalle. Ilma oli optimaallinen

vaellukselle ja sen tähden varmaan muutkin olivat

lähteneet liikkeelle.

Polku lähtikin nousemaan suoraan riisitunturin 

päälle, mutta nousu oli kuitenkin maltillinen.

Eli heti riettaan alussa pääsin ihastelemaan

näkymiä Riistuntunturilta, ja kyllähän

sieltä näkikin :)

Reitti oli todella hyvä ja pidetty kunnossa, sillä

kosteimmat paikat oli sorastettu.

Tunturin päältä olikin pitkä lasku kohti

uudensuon lammen laavua.

Riisijoen taisin ylittää muutaman kerran ja 

vesi näytti juontikelpoiselta.

Laavulla oli perhe ruokailemassa ja oli menossa

yöpymään seuraavalle laavulle.

Vanhemmat olivat himovaeltajia ja 

olivat ottaneet myös tällä kertaa jälkikasvun 

mukaan.

Soilon laavu on ennen Riistunturin autiotupaa.

Autiotuvalla oli kovasti porukkaa, sillä

lyhyempi reitti Riisin rääpäsy kiertää tuvan kautta.

Alkumatkalla säikähdin, että joudunko noin 

suuressa porukassa vaeltamaan, mutta Riistunturin

päältä reitti jakaantuu kahteen suntaan. 

Toisesta polusta mennään Riisin Riettaalle, joka on pidempi

ja toisesta polusta rääpäsylle, joka on

vähän päällle 4km. 

Onneksi ne perheelliset kiersivät sen lyhyemmän reitin.

Rietas oli mukava ja vaihteleva reissu. Jo pienen riisitunturin

päällä oli todella hienot näkymät ja tuli pikkuisen

mieleen Tunturi-Lapin vaellukset.

Kannattaa ehdottomasti kiertää pidempi reissu,

niin ei ole niin paljon kanssakiertäjiä.

Toki lyhyt reissu antaa varmaan mukavat 

"maistijaiset" paikasta.

Juomavettä löytyy luonnosta-ainakin silmämääräisesti 

arvioituna.

Paikka jäi mietityttämään myös lumikenkäilyn

osalta...on varmaan hieno paikka

siihenkin. Jospa niiden ja ahkion kanssa joskus myös

paikan päällle, mutta onko sitä väkeä myös 

silloinkin?

Iirinki

 IIRINKI

Reitin lähtöpisteet

N65° 47.498' E29° 39.085'

 Iiringille pääsee alueen länsipuolelta 

Hiltusentien pysäköintialueelta.

Merkitty reitti

Iirinki, 9 km, on pääosin helppo, 

mutta osin vaativakin ympyräreitti Iivaaran 

vaaramaisemissa. 

Reitti on merkitty puisin paaluin, joissa on 

vihreät heijastinnauhat. 

Reitti lähtee Hiltusentien varrelta olevalta pysäköintalueelta 

ja reitin varrella on näköalapaikka,

 Iivaaran tulentekopaikka sekä Näätälammen autiotupa.

 Lähtö- ja päätepisteet: 

Hiltusentien pysäköintialue Ahvenjärven vieressä.

Reitti soveltuu myös lumikenkäilyyn

Palvelut: Näätälammen autiotupa, 

näköalapaikka sekä Iivaaran tulentekopaikka. 

Nähtävää: Iivaara. 

  

Lähdin perjantaina pikkuisen töistä livistäen

hyvissä ajoin ajelemaan eteläpuolelle

Kuusamoa kohti Iivaaraa.

Tarkoituksena oli myöhäisestä ajankohdasta

johtuen yöpyä ensin Ahvenjärven rannalla.

Suunnitelma muuttui kun saavuin paikan

päälle ja huomasin järven rannalla, että sama oli

kävellä tuvalle saakka.

Alkumatka oli rajua nousua, mutta polun

haarauduttua polku alkoi 

noudattelemaan vaaran reunan muotoja.

Polku oli helppo kulkuinen ja hyvin merkitty.

Onneksi olin varautunut jo lähtiessä laittamalla

otsalampun kaulalle, sillä se piti

nostaa otsalle tunti ennen perille pääsyä.

Oli jo pimeän hämärää kun saavuin 

Näätälammen tuvalle, jossa ei ollut ketään.

Tupa oli siisti ja lämpesi todella nopeasti.

Lähellä oli myös lähde, jonka paikkaa

en jaksanut illalla lähteä toteamaan.

Söin iltapalaa ja otin kuksallisen lämmikett'ä

sekä laitoin sen jälkeen yöunille.

Seuraava aamu valkeni hyvässä ilmassa ja kun olin

vähän matkaa kävellyt, alkoi ylämäki kohti

Iivaaran lakea.

Polulla oli omankin huomion mukaan

paljon karhujen jätöksiä.

Saman todenperäisti paikallinen

mies, autolle päästyäni keskustelin hänen kanssaan

auton p-paikalla. Oli joutunut jossain

vaiheessa karhun kanssa painiotteluun ja 

painikaveri oli puheen mukaan täytettynä

kotonansa.

Iivaaran laella oli sumuista, mutta kuitenkin näkymät

olivat hyvät auringon välillä pilkotellessa

pilvien ja sumun raoista.

Iivaaran laella oli aurinkokennoinen antenni, 

näin päättelin...

Nuotiopaikka oli pikkuisen matkaa

lakipaikkaa alempana.

 Reitti oli hyvin merkitty, ja kun lähtee kiertämään

vastapäivään saapuu tuvalle ensin.

Siitä voi halutessaan kiertää Pienen näätälammen kautta,

mutta sen kierroksen jätin tekemättä ja nousin suoraan

Iivaaran päälle.

Huiputukset ovat aina enemmän tai vähemmän

raskaita nousujen osalta, mutta

tämä reitti ei ollut kovin raskas vaikka nousua

olikin useampi kilometri. 

Reitti on kaiken mukaan 9 km, mutta

milestäni oli vähän pidempi.

Mijaksen vuori

Kävimme kaverini kanssa vaeltamassa Mijaksen vuorella 8.7.17. Mijaksen vuori sijaitsee etelä Espanjassa Andalusian alueella. Vuoren rinteellä on Mijaksen kylä, josta on rannalla sijaitsevaan Fuengirolaan matkaa vajaa kymmenen kilometriä. Majoitumme Fuengirolassa, joten matkasimme Mijaksen kylään bussilla heti aamusta. Emme halunneet olla liikkeellä päivän kuumimpaan aikaan, joten lähdimme liikkeelle jo yhdeksältä. 

Mijakseen saavuimme hiukan ennen puolta kymmentä ja suuntasimme siitä heti etsimään reittien aloituspaikkaa. Valitettavasti sen löytäminen ei ollut niin helppoa kuin oletimme ja siihen menikin puolisen tuntia. Onneksi kuitenkin löysimme reittejen aloituspisteen ja pääsimme matkaan. 

Olimme valinneet kuljettavaksi ensin punaisen ja sitten oranssin reitin. Punainen reitti kulkee vuoren rinnettä sivusuunnassa, eikä sen pitänyt olla kovin raskas. Punaisen reitin päästä jatkoimme ylöspäin oranssia reittiä, mikä nousikin sitten monta kilometriä todella jyrkässä kulmassa.

Heti matkan alussa oli pieni valkoinen kirkko, jossa pääsimme jo ihailemaan maisemia. Jatkoimme siitä kuitenkin matkaa aika pian, sillä halusimme päästä huipulle ennen kahta. Reitti oli haastava, vaikka ohjeissa luki, että punaisen reitin tulisi olla helppo. Nousua ja laskua oli kuitenkin todella paljon, sekä maasto oli todella kivikkoista, että en suosittelisi punaistakaan reittiä huonokuntoiselle henkilölle. Punaisen reitin varrella pysähdyimme syömään ja katselemaan maisemia. Juomista meillä oli matkassa kuusi litraa, minkä oletimme riittävän. 

Matkan varrella oli raunioita, jotka oli ilmeisesti rakennettu, kun vuorilta oli louhittu graniittia tai marmoria. Voimat riittivät hyvin oranssin reitin alkuun, jolloin kello oli jo noin kaksitoista. Lähdimme siitä sitten kipuamaan ajatuksella, että syömme seuraavan kerran huipulla. Nousu oli todella raskasta, kivikkoista ja jyrkkää. Noin reilun tunnin kipuamisen jälkeen rupesimme ajattelemaan, että meillä täytyy tulla vielä takaisin ja meillä on vettä enää kaksi litraa jäljellä. Pohdimme myös omia voimiamme, sillä lämpöasteita oli reilusti yli 30, eikä taivaalla ollut pilven hattaraakaan. Päätimme siis ennen huippua kääntyä takaisin. 

Ennen takaisin kääntymistämme söimme eväitä ja katselimme maisemia. 

Takaisin tulo oli haastavaa, sillä kivet olivat pääosin irtokiviä ja laskut olivat jyrkkiä. Minä kaaduinkin yhdesti ja löin varpaani isompaan kiveen. Onneksi ei käynyt huonommin. Loppumatka oli raskas, sillä olimme juuri päivän kuumimpaan aikaan liikkeellä, mitä yritimme välttää. Ohjeissa, jotka ennen lähtöä luimme ja joihin perustimme aika arviomme, sanottiin että kuinka kauan kyseisellä reitillä menee. Valitettavasti se oli vain yhteen suuntaan, joten aika arviomme meni 

metsään ja siinä sitä oltiin siesta aikaan liikenteessä. 

Puolivälissä punaista reittiä takaisin tullessa, pysähdyimme syömään taas leipää. Siitä jatkoimme matkaamme kohtalaisen reippaasti niin, että pääsimme valkoiselle kirkolle neljäksi. Siellä söimme viimeiset eväämme ja joimme vettä. Tässä vaiheessa olimme jo todella janoisia, sillä olimme joutuneet säästelemään vettä, että se riittäisi loppuun asti. Jäi siitä muutama desi molemmille hörpittäväksi linja-auto matkalle.

Matkaa kertyi melkein 20km, mikä oli paljon enemmän kuin oletimme. Kuljimme kohtalaisen reippaasti ja se kyllä tuntui jaloissa. Minulla oli juomat selässä, eli painoa oli ainakin kuutisen kiloa. Mikäli painoa olisi ollut enemmän, olisi vauhti varmasti kärsinyt, emmekä olisi todennäköisesti päässeet edes niin lähelle huippua mitä pääsimme nyt. Reissu oli kaikenkaikkiaan todella hieno, mutta uskomattoman raskas. Ehkä suosittelisin valitsemaan toisen vuodenajan Espanjassa vaeltamiseen. Tai ainakin näillä seuduilla vaeltamiseen.