Talven kynnyksellä lähdettiin Miikan
kanssa kiertämään Syötteen Kansallispuistossa
olevaa Ahmakierrosta.
Reittiselityksen mukaan on noin 18-19 km.
Ajatuksena oli kiertää lännen kautta.
Eli ensin Annintuvalle ja siitä
poiketa sitten kulkusuunnassa vasemmalle
Ylpiätupaa kohti. Opastuskeskuksella oli
taulu, jossa kerrottiin alueella ja reiteillä
olevista huoltotoimenpiteistä. Siitähän
meillä tulikin sitten matkaa lisää,
kun painettiin Ylpiätuvalle lähtevästä
polusta ohi. Puu oli laitettu polun eteen ja emme
siten sitä huomanneet. Tuli kuitenkin GPS:iä
välillä katsottu, niin palasimme sitten takaisin.
Remonttiporukka oli länsipuolella poistellut kaikki
pitkospuut, mutta sehän ei nyt kovin paljon
haitannut. Ylpiätuvalla pistettiin murua rinnan
alle ja jatkettiin kohti Ahmavaaraa. Ennen
Ahmavaaraa reitti kulki pitkän suon vierustaa
pitkin, jossa näimme ja kuulimme olevan
paljon joutseni-oli hienoa!
Rinkat jätimme Ahmatuvalle menevän
polun risteykseen ja laittelimme otsalamput
jo valmiiksi päähän kun lähdimme
nousemaan Ahmavaaran näköalatornille.
Polku oli välillä melko kehno ja täynnä lohkarekiviä.
Kuitenkaan ei vielä hämäryys vaivannut kun
nousimme tornille. Hyvät näkymät. Sitten olikin jo
säkkipimeä, kun pääsimme rinkoille. Otsalamppujen varassa
menimme sitten Ahmatuvalle ja siellä olevalle kodalle makkaran
paistoon.
Lähtöpaikalla opastuskeskuksella.
Ylpiätupa, jossa ei ollut vesimahdollisuutta
tähän vuoden aikaan.
Ahmavaaran näköalatornilla
Pimeys ehti tulla, kun palattiin rinkoille.
Onneksi tuosta ei enää ollut pitkästi Ahmatuvalle.
Ahmatuvan kodalla makkaran paistossa. Kodalle
tuli illalla brittivaeltaja, jonka kanssa keskusteltiin
sekä Suomen, että Englannin retkeilymahdollisuuksista.
Kotaa ei saatu ihan lämpimäksi, kun joka kerta
kun oven laitoimme kiinni-savupatsas
sisällä laskeutui alas. Niinpä pidimme sitä pikkuisen
auki. Brittivaeltajalle kerroimme, että tuvassa on
on reilusti tilaa, mutta niin se vain jäi kodalle yöksi.
On saattanut olla katkonaisten unien yö, kun pakkasta
oli yöllä. Mukava mies-ja oli ihmeissään näistä
meidän ulkoilureiteistä, kansallispuistoista ja
kaikesta mitä niissä on.
Ahmatupa aamulla pikupakkasessa. Yöllä oli komea kuutamo
ja tähtitaivas. Tuvalla oli meidän lisäksi pariskunta ja
nainen. Kovasti oli illalla ja aamulla niiden kanssa
kokemuksien vaihtelua. Kun me lähdettiin kohti
opastuskeskusta, niin kaikki kolme lähtivät
huiputtamaan Ahmavaaraa. Heitä näimmekin sitten
koiratuvalla kun olimme Miikan kanssa tauolla.
Ei ollut onni heitä suosinut, sillä sumu oli ollut sakea
ja näkymät surkeat.
Ahmatuvalla oleva kaivo, jossa raikasta/puhdasta vettä 😀
Kyltti ei kyllä takaa tuota äskeistä..
Reitti oli mukava- reitin länsipuolen remontti pikkuisen
oli haittana, mutta ei pahasti. Polku sillä puolen oli
meidän käydessä kapeampi ja huonompi, mutta
uskon siihenkin tulevan muutosta kun remontti on
valmis. Katsottavaa riittää ja tulistelupaikkoja
sopivasti. Ahmatuvalla pääsee yöpymään milloin vain...
paitsi ehkä hiihtolomien aikana. Tupa on kuitenkin
talvisen latureitin käännöspaikka. Ahmatuvalla
on kaikki speksit kunnossa-löytyy juomavettä,
iso nopeasti lämpenevä tupa, kota tulistelua varten ja
näköalapaikka lähellä tupaa. Ne jotka tykkäävät
rauhoittua ja liikkua ihan yksin-tämä
ei ehkä ole niille. Täällä törmää takuulla
toisiin vaeltajiin. Reitti on maastopyöräilykelpoinen ja
pyöräilijöitä mekin tervehdittiin monta kertaa.
Maasto on reitin varrella
vaihtelevaa ja maastosta pystyy ottamaan vettä
monesta paikasta. Reitin pystyy luonnollisesti
kulkemaan yhtenäkin päivänä jos haluaa-mutta
kukapa sinne luontoon lähtisi kiirehtimään!
