Karitunturi Ahmatupa, tuvan koordinaatit: Euref-Fin (~ WGS84)
lat: 66° 09.3832' lon: 28° 17.1332' ETRS-TM35FIN: N: 7337936 E: 557986
Kaksiosainen autiotupa, jossa terassilla kaasulevyllä varustettu
keittonurkkaus. Pieni puro ja lähde lähiympäristössä. Tuvalle johtaa erillinen
polku Karitunturi - Riisitunturi -reitiltä noin 0,5 km
Riistunturin kauniit ja kutsuvat tykkylumiset puut ja
hiihtoloman ajankohta oli vaellusretkelle lähtökohtana. Riistunturista olevat
valokuvat, esite (yllä) ja paikan maagisuus ja luonnon rauha kutsuivat. Melko
pitkään oli Riisitunturi se ainoa vaihtoehtopaikka, mutta sitten retken
ajankohta vaihtoi määränpään. Epäilimme, että perillä autiotuvalla olisi isolla
varmuudella muitakin. Siispä tutkimme muitakin alueen vaihtoehtoja, ja
houkuttelevin oli ehdottomasti Karituntureiden alue. Siellä Ison Karitunturin
kupeessa on autiotupa Ahmatupa, jossa on kaksikin tupaa. Aiemmin toinen puoli
oli varaustupana, mutta onneksi molemmat tuvat ovat nyt kaikkien käytössä.
Sinnehän mahtuu nyt majoittumaan 4+6 henkilöä.
Siispä liikenteeseen ja lumikengillä tietenkin
Kaikki yöpymistarvikkeet kuten makuupussit ja retkialustat
pakkasimme ahkioon. Sinne laitoimme myös varalta otetun teltan, sillä olihan
hiihtoloma. Matkaa oli retkikartalla mitatut 7km, mutta ettei reissu olisi ihan
reiteillä kulkua, poikkesimme “umpisille” vähäksi aikaa. Se jatkoi matkaamme
kilometrillä ja mahtavalla kokemuksella. Koskemattomat luonnonvalkoiset hanget
ja tyykkylumiset puut olivat siellä vielä mykistävämpiä. Ilma oli muutaman
asteen pakkasen puolella, eli ihan oivallinen lumikenkäilyyn.
Pieniä purtavia nautittiin välillä-tupla suklaa on oivallinen
energian tuoja näillä reissuilla! Ainoa miinus on pakkasilma+tupla= jäässä oleva
suklaa
Sitä saa syödä puukolla palastelemalla. Mutta sekään ei haitannut.
MItä ylemmäs pääsimme kohti kohdettamme alkoivat esitteenkin
lupaukset realisoitua. Maisema oli mykistävä.
Sitten se oli siinä metsän siimeksessä Tervetuloa-kyltti !
Pääsimme rauhoittumaan ruokapuuhiin ja illan viettoon.
Hyvin nukutun yön jälkeen ilma oli edelleen hieno tuuleton ja
muutaman pakkasasteen talvikeli.
Lumikengät odottivat jo tuvan kuistilla-sitten paluumatkalle.
Ikävähän tätä paikkaa tuli
Ikävähän tätä paikkaa tuli
Paluumatka meni tosi nopeasti ja välillä tietenkin pysähdyttiin laavulle
makkaranpaistoon.