Kaldoaivin erämaa-alueella kesällä 2021

Aloimme suunnittelemaan Kaldoaivin erämaa-alueelle vaellusreissua jo viime vuonna Muotkatunturin toisen reissu jälkeen. Talvi suunniteltiin ja alustavaa reittiäkin suunniteltiin vesistöjen mukaan, sillä tarkoituksena oli pystyä kalastamaan joka päivä. Menimme alueelle pohjoisen kautta ja Pulmankijärven sivusta.

Perjantaipäivä (juhannusaatto) eli siitä se lähtee...

Starttasimme auton Jäälistä kohti Kaldoaivin erämaa-aluetta heti aamusta ennen kuutta. Matka meni leppoisasta kahden kahvitauon ja yhden ruokatauon merkeissä. Erikoismaininnan ansaitsee kyllä Utsjoki-Nuorgam välinen tie Tenojoen vartta pitkin, sillä toisella puolella oli Norjan komeita tuntureita ja toisella puolella taas Suomen tuntureita. Perille saavuimme, eli siihen mihin auton jätimme odottamaan paluutamme, noin klo 16:00. Siirryimme pienen matkan Galddasjohkan rantaan suvannon kohdalle ja teimme reissun ensimmäisen leirin ja nautimme maisemista. Illalla paistoimme pitsaa nuotiolla ja kalastimme. Minä onnistuin myös pudottamaan puukkoni ja tulimme illalla siihen tulokseen, että jatketaan etsintöjä aamulla.

Lauantaipäivä

Herättyämme etsimme minun pudottamaani puukkoa ennen aamupalaa, ja olimme jo luovuttamassa, kun Miikka pysähtyi seisoskelemaan ja huomasi puukon vieressään.  Tyytyväisenä menimme keittämään kahvia ja keittämään myös nuudeleita aamupalaksi. Sitten olikin jo leirin purkamisen vuoro ja rinkkojen pakkaukset. Tänä päivänä oli tarkoitus kävellä lyhyt päivämatka ”rautujärvelle”. Ilma oli todella lämmin ja heti päivän alkuun oli jyrkkä nousu avotunturiin. Järville päästyämme teimme leirin ja lähdimme kalastamaan. Yhtään kalaa emme saaneet ja sen jälkeen päätimme mennä päiväunille, ja kokeilla yökalastusta. Unilta herättyämme, vähän ennen puolta yötä, teimme retkiruuat ja lähdimme kalastamaan, vaikka sää oli muuttunut sateiseksi. Kala ei edelleenkään ottanut uistimiin, joten menimme leirin taakse kaatuneelle puunrungolle istuskelemaan ja fiilistelemään Lapin yötä. Aika kului hupaisasti sateesta huolimatta ja näimme myös satapäisen porotokan ja yksi poroemä tuli vasan kanssa aivan viereemme.

Sunnuntaipäivä

Olimme jo ennen reissuun lähtöä päättäneet, että olemme kaksi yötä näillä järvillä ja käymme kokeilemassa myös läheisellä järvellä kalan saantia. Päivä meni kalastellessa, mutta (taas) ilman saalista... Illalla kuuntelimme Varjo -nimistä äänikirjaa ja söimme pähkinöitä. Äänikirjat olivat osoittautuneet mukavaksi ajanvietteeksi sadepäivien telttahetkillä tai ennen nukkumaan menoa.

Maanantaipäivä

Aamulla normaalitoimet eli leiri rinkkaan, rinkka selkään ja nokka kohti seuraavia järviä. Alkumatkan reitti menikin helposti poromiesten mönkijäjälkeä pitkin, mutta erkaannuimme siitä jo ensimmäisellä kilometrillä, ja lähdimme kulkemaan omia reittejä yli tunturien ja ohi lampien. Yhdellä lammella matkalla pysähdyimme kalastamaan ja lammella tapahtuikin jotakin yllättävää. Katsoimme jo lammelle tullessamme, että keskellä lampea oli yksinäinen sorsanpoikanen ja se lähtikin päättäväisesti uiskentelemaan suoraan meitä kohti ja tuli aivan parin metrin päähän kivelle seisoskelemaan. Poikasen emää emme nähneet järvellä ja toivoimmekin, että poikasen emä oli kuitenkin lähellä. Perille seuraavaan leiripaikan järvelle saavuttuamme meidän pitikin teltta pistää kiireellä pystyyn, koska ukkosrintama ja kova vesisade oli tulossa päälle. Ehdimme juuri teltan suojiin, kun vettä alkoi satamaan kaatamalla. Vesisateen loputtua lähdimme kalastamaan ja Miikka onnistuikin kolmannella heitolla saamaan ala mittaisen taimenen. Illan mittaan kalastimme ilman tulosta ja vietimme aikaa nuotiolla.

Tiistaipäivä

Lähdimme aamupäivästä liikenteeseen ja tarkoituksena oli mennä tunturijärven kautta toiselle järvelle yöpymään. Ensimmäiselle järvelle saavuttuamme pidimme kalastustauon ja suklaapatukan syöntitauon järvellä. Tällä järvellä olikin sitten haukea, sillä ehdimme lyhyen ajan sisään saada kolme haukea. Minulle nappasi noin kolmen kilon hauki, joka on toki kalamiehen arvio. Kaikki hauet päästimme kuitenkin jatkamaan uintia, sillä emme olleet tänne tulleet niitä pyytämään. Totesimme, että tämä taisi olla ”haukijärvi” ja jatkoimme matkaa. Yöpymispaikalle saavuttuamme aloimme kalastamaan ja Markku saikin melkein heti noin kilon painoisen siian. Illasta söimme siian nuotiolla. Nuotion sytyttäminen ei ollut helpoimmasta päästä näillä alueilla, sillä alueella ei ole muuta kuin tunturikoivua ja niistä kuolleita paljon. Kuolleet tunturikoivut ovat lahoja ja märkiä ja kelpaavat harvoin nuotion polttopuuksi. Saimme vielä ensimmäisen syödyn siian lisäksi kaksi siikaa lisää, mutta päästimme nekin jatkamaan uintia, sillä emme halunneet uudestaan alkamaan keräämään polttopuita.

Keskiviikkopäivä

Nyt uni maistui hyvin, sillä nukuimme melkein puolille päivin ja otimme aamun ihan rauhassa. Kun leiri oli purettu ja rinkat pakattu, niin suuntasimme jo takaisin autolle päin ja tarkoituksena oli yöpyä vielä yksi yö järven rannassa. Reitti oli todella helppoa, koska olimme Pulmankijärven puolen "yleisellä" reitillä ja muutaman muunkin vaeltajan näimme-ensimmäiset tällä reissulla. Järvelle saavuttuamme pystytimme teltan ja aloimme heittää viehettä veteen, mutta jälleen ilman tulosta. Loppupäivän makoilimme ja nautimme vain luonnosta. Sitten suunnitelmat muuttuivat (jälleen kerran), sillä tulimme yhdessä siihen tulokseen, että mennään aikaisin nukkumaan, ja jos yöllä heräämme niin lähdemme autolle kävelemään noin 7-8 aikaan. Koitimme mennä nukkumaan ja kun tunnin pyörimme molemmat teltassa ja totesimme yhdessä, että eiköhän lähdetä vain kävelemään suoraan autolle. Näin ne suunnitelmat muuttuvat. Taustana päätökselle oli se, että saimme katsottua sääennusteen ja se lupasi seuraavalle päivälle 28 asteen hellettä. Emme olleet halukkaita kävelemään kovassa helteessä. Reitti oli taas mönkijäreittiä Pulmankijärven rantaan, mistä oli vielä  2 km autolle. Yöaurinko paistoi ja järvi oli rasvatyyni ja todella kauniin näköinen. 23:40 saavuimme autolle ja kotimatka alkoi.

Tälle vaellus-/ kalastusreissulle emme olleet kilometrejä tulleet ahnehtimaan, vaan nauttimaan kalastuksesta ja maisemista, ja molemmista nautitimme. Päätimme jo takaisin kotiinpäin ajaessamme, että ensi vuonna tulemme tänne uudestaan. Ehkäpä jo silloin se rautukin erehtyisi meidän uistimiin…

 

Muotkatunturin erämaa-alueella

12.6.2020

Kesäloman ensimmäiselle vaellusmatkalle säätiedotus lupasi todella hyvää ilmaa. Oli tulossa lämpimiä öitä ja päiviä.

Aamulla lähdimme jo ennen klo kuutta liikenteeseen, sillä meillä oli kierrettävä Tornion kautta. Ajomatka kasvoi reilusti, mutta se ei haitannut, sillä olihan kesä ja aurinkoiset kelit. Kun pääsimme Muotkatunturin erämaa-alueelle jätimme auton Muotkan ruoktun lähellä olevalle p-paikalle. Ensimmäisenä päivänä ei ollut kuin tarkoitus siirtyä maastoon, kävellä joku kilometri ja alkaa katselemaan hyvää teltan paikkaa. Lopulta kävelimme noin 4 km, kun löysimme sopivan leiripaikan Peltojoen varresta, jonka vartta olimme tulleet. Maastot olivat jo antaneet vihjeitä tulevasta ja olimme todella innoissamme. Leirin laitettuamme pystyyn kalastelimme ja saimmekin yhden alamittaisen harjuksen, jonka päästimme kasvamaan. Kalustotappioitakin olimme jo kokeneet, sillä Miikalla oli kuksa tipahtanut jo matkan varrelle.

13.6.2020

Aamulla heräsimme, kun aurinko lämmitti telttamme todella kuumaksi. Siispä nousimme ylös aikaisin aamupalan tekoon…ja oli todella kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli tulossa kuuma rinkan kantopäivä. Ensimmäinen tavoite-etappi oli tälle päivälle suunniteltu Lahtisen kämpälle, jossa oli tarkoitus syödä. Aamutoimet tehtyämme ja rinkat heitettyämme lähdimme kävelemään pitkin Peltojoen vartta. Välillä pysähdyttiin tauoille ja täyttämään vesipulloja, sillä vettä meni paljon…oli tukahduttavan kuuma-noin 25o. Yhdessä kohti oli lumihankea jotoksen vierellä, siinä pysähdyimme ottamaan lumikylvyn päähän ja laittamaan lunta niskaan. Olihan viilentävä kokemus. Vähän väliä myös kalastelimme ja jonkin ajan päästä saimmekin 53cm:n mittaisen harjuksen- olihan hieno kala. Siitä saimmekin sitten syötävää Lahtisen kämpällä. Lahtisen kämpällä istuimme tovin sisällä, sillä sisällä oli paljon viileämpää kuin ulkona. Kämppä oli todella hieno ja uskomatonta miten kova työ on ollut tuoda rakennusmateriaali paikkaan ja myös tehdä kämppä sinne-hieno kämppä! Lahtisella paistoimme harjuksen ja hyvältä maistui. Vähän matkaa Lahtiselta käveltyämme alkoikin nousu kohti Peltoaivin alla olevaa nimetöntä lampea, jossa oli tarkoitus yöpyä. Nousu tuntuikin raskaalta kuuman helleilman takia. Perille päästyämme laitoimme teltan hiekkatasanteelle ja aloimme illan viettoon.

14.6.2020

Aamulla ilma ei ollutkaan niin helteinen, kuin edellisenä päivänä (onneksi), sillä tälle päivälle suunniteltiin Peltoaivin huiputus. Aamutoimet suoritettuamme lähdimme kipuamaan lammen päästä kohti huippua. Nousu ei ollut raskas ja pysähtelimme vähän väliä ottamaan valokuvia ja ihastelemaan maisemia-oli todella upeata. Ylhäällä vietimme tovin aikaa ja jopa otimme tunnin päivätorkut rinteessä lähellä huippua. Ei tuullut paljon ollenkaan ja ei ollut liian kuumakaan. Sitten tuli tehtyä tyhmä päätös laskeutua Peltojärvelle ja kävellä rantaa pitkin kohti Peltojoen suuta. Matkalla pääsimme rinteessä laskemaan vaelluskengillä lumea pitkin. Joissain paikoissa oli vielä paksu kerros lunta. Kartalta olimme katsoneet, että Peltojärven ranta on jyrkkä, mutta ajattelimme, että pystymme sen kävelemään. Pystyihän sen kävelemään, mutta rakkakivikkoa oli todella pitkästi ja ylemmäskään rinteelle ei voinut kiivetä, sillä rinne oli todella jyrkkä. Niinpä olimme mieluummin järven rantaviivalla. Nämä kilometrit tuntuivatkin sitten tosi pitkältä. Vihdoin jokisuulle päästyämme pysähdyimme ruuan tekoon ja kalastelemaan- heikoin tuloksin. Siinä vaiheessa alkoi tuulla ja pudotteli joitakin sadepisaroita. Nyt meillä piti laittaa reissulla ensimmäisen kerran takki päälle. Järven rantaa kulkiessamme oli ollut tuuletonta ja hautovan kuumaa, sillä olimme olleet tuulensuojassa. Syötyämme laitoimme suunnan suoraan leiripaikalle ja aloitimme nousemaan kohti telttapaikkaa. Leiripaikalla kalastelimme lammella hetken, mutta taaskaan emme saaneet kalaa, vaikka sitä ihan varmasti lammessa oli. Illalla alkoi tuulemaan, kun vihdoin maltoimme mennä telttaan nukkumaan.

15.6.2020

Yöllä tuuli kovasti ja satoi vettäkin välillä, siihen heräsimme useamman kerran. Lähtiessämme laitoimme rocksit jalkaan, sillä meillä oli kahlattava lammen päässä olen puron yli ennen kuin pystyimme jatkamaan matkaa. Menimme Ylemmän Harrijärven vierestä koti Luolikkokurua. Maisemat olivat taas todella mahtavat. Luolikkokurukin teki vaikutuksen, ja valokuvia otettiin paljon. Riekkoja näkyi silloin tällöin ja yllätys oli iso. kun huomattiin, että riekko oli vielä suurimmaksi osaksi valkoinen-helppo pala haukoille joita myöskin näimme. Luolikkokurusta päästyämme jatkoimme Latvajärvien välissä olevaa puron vartta noudatellen ja välillä uistinta heitellen. Vettä oli todella vähän. Alemmalle Honkavuomalle saavuttuamme haimme teltalle suojaisan paikan, sillä tarkoitus oli viipyä siinä ainakin yhden yön yli, ja jos kalaa tulisi niin kaksi yötä. Jätimme varusteet teltalle ja lähdimme nousemaan puron vartta pitkin virvelin kanssa. Vesi oli todella matalaa ja vaikka kuinka haimme syvempää vettä, emme sitä löytäneet. Ja kun retkellä yleensä suunnitelmat muuttuvat, niin muuttuivat ne nytkin. Laitoimme tavarat läjään ja lähdimme kulkemaan kohti Jeageloaivin kotaa. Siinä voisimme olla yötä, jos hyvä tuuri kävisi. Reitin haimme suoraan Tuanjanuaivin kylkeä noudatellen. Kodalle saapuessamme huomasimme, että siinä siellä olikin kaksi telttakuntaa, ja päätimme edelleen jatkaa eteenpäin, vaikka kello olikin jo aika paljon. Edessä oli Veajelattu lampi ja ajatuksena oli sitten (mahdollisesti) yöpyä sen lammen rannalla. No siinäkin oli sitten majoittuneena retkeilijöitä, niin päätimme mennä perille autolle asti ja aloittaa kotimatkan.

Muotkatunturin erämaa-alue teki suuren vaikutuksen, ja meidän reissun aikana ilmatkin olivat todella hyvät. Ajankohta oli paras mahdollinen, sillä hyttyset eivät olleet vielä reissuamme häiritsemässä. Tänne palataan vielä..:)