Tänä vuonna on kesä antanut odottaa tuloaan.
Kevät ei ole ollut näin huono ilmoiltaan kuin
joskus 50 vuotta sitten. Vuonna 2016 kävimme
toukokuussa manamasalon makkaraniemessä
viikonloppureissun ja silloin oli hellettä. Pystyimme
uimaan Oulujärvessä vaikka pohjoispuolella
järvessä oli vielä lunta ja jäätä.
Sehän ei silloin estänyt meitä, kun ilma
oli helteinen niin lämmittely onnistui auringonpaisteessa
rannalla.
Kevään etenemistä lähdimme ensimmäisenä
katsomaan Rokualle Saran kanssa.
Reittien urat olivat osin lumisia, mutta ihan
kävelykelpoisia.
Lammissa ja jävissähän oli osassa
vielä jääkansi, mutta rannat olivat monissa paikoin jo sulana.
Lintujakin oli jo luonnollisesti jo vesialueille tullut
pesimäpuuhiin, vaikka vapaita vesiä ei ollut vielä paljon.
Seuraavana lähdin katsomaan yksin syötteen
alueelle kevään edistymistä. Tarkoituksena oli
mennä Vaara-Salmisen autiotuvalle.
Kun aloin
lähestyä kohdetta ja nousin ns.ylöspäin alkoi
lumitilannekkin huolestuttavasti huonontua-eli sitä
oli enempi. Olin laittanut lumikengät jo odottamaan
seuraavaa talvea, mutta tuolla olisin niitä tarvinnut.
Jätin "tarpomisen" ja lähdin ajelemaan
Iso-Syötteen suuntaan ja suuntana olikin
taimenmutkan autiotupa, jossa ajattelin
olla yön yli.
Laskeutuessani tunturialueiltaalaspäin oli
lumitilannekkin
parempi ja polku tuvalle kuljettavissa
ilman lumikenkiä.
Naamanganjoki oli jo sulana, mutta vesi oli ylhäällä
ja kalaa ei tullut tulvavesillä vaikka sitä yritin.
Ensimmäisen kerran olimme tällä kämpällä
käyneet jo vuonna 2009 ja edellisen kerran kävin yksin
lokakuussa 2016. Paikka on rauhallinen ja vaikka
Taimenmutkan autiotupa on keskellä
metsää, niin Naamanganjoki rinteen alla on plussaa
paikalle.
Seuraavana suuntasin Oulunjärvelle ja manamasaloon, missä
olimme käyneet Saken kanssa kevään vaelluskautta
aloittamassa viime vuonnakin.
Tällä kertaa suuntasin sinne yksin.
Ilmahan oli lämmin ja tällä kertaa ei ollut missään
lunta eikä jäätä.
Manamasalossa olemme kävelleet
yleensä makkarniemeen,
jossa olemme saaneet olla hiekkarannalla rauhassa.
Tänä vuonna oli vielä tulvavedet ja leiripakkaa piti
pikkuisen muuttaa. Ei huono paikka ollut sekään,
mihin laavutelttani pystytin.
Iltaa istuin auringon lämmössä ja kaivelin virvelin esille
ja aloitin kalastuksen. Kun olin syvänteen reunalta tunnissa
saanut kuusi haukea, niin laittelin telekooppivavan
kasaan ja lopetin kalastuksen.
Ilta oli tosi rauhallinen, sillä edes
tuuli ei häirinnyt olotilaani.
Yö meni rauhallisesti laavuteltassani, tosin
kesämakuupussistani johtuen piti yöllä
kolmen aikaan vaattteita lisäillä.
